lauantai 29. kesäkuuta 2013

Näin vietän päivän poikaystäväni kanssa





Mun höpönassu <3 


Sen lempinimi ei suotta ole apina...




Joskus se vähän lagaa. 


Se bongas oikeen luonnonilmiön... Varpusen. 

Täs me vaa. <3 

Mangatyttöiltiin. 



Otsikko sopii kuin nenä päähän. Tämmöstä meno useimmiten on, tosin nyt yritettiin vähä käyttäytyä kameran läsnäolon vuoksi. Otoksia on miljoonia lisää, mutta suurin osa ei sovi kaikkien silmille... :D
Tänään on kulunut vuosi siitä kun tää blogi sai alkunsa. Siitä tuli heti mulle kovin henkilökohtainen juttu, mikä näkyy päivitysten sisällöstä. Ei oo paljoakaan mitä en täällä jakaisi.
Mä en tiedä mitä selittäisin. Muutakun sen, että naamanvääntely on selvästi yks meidän lukuisista harrastuksista. Mä rakastan tätä hölmöläistä ihan kauheasti <3

Iida<3

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Ystävyydestä

Joskus sitä vaan pysähtyy. Sitä pysähtyy hetkeksi, vaikka poimiakseen kukan maasta. Sitten sitä alkaa miettiä omaa elämäänsä. Missä vaiheessa se on nyt. Mitä siitä puuttuu. Millaista se oli ennen.
Mulle on käynyt niin, aika usein tässä viimeisen kuukauden sisällä.
Mä oon usein pysähtyny miettimään, että millasta mun elämä on. Ja millasta mä haluaisin sen olevan. Mä olen tajunnut olevani yksinäisempi kun aikoihin. Mulla on paljon kavereita, joiden kanssa en silti vietä aikaa. Miksi? Mä en tiedä. Mulla tuntuu olevan aikaa vaikka muille jakaa, kellään ei vaan oo enää aikaa mulle. Ehkä se on mun syytä, ehkä mä päästin mun elämän siihen pisteeseen.
Ehkä mä unohdin ihmisiä ja vaivuin itsesääliin.

Totuus on, etten mä aijo jatkaa terapiaa. Mä oon ehkä ymmärtäny ettei musta ole vielä siihen. Mä en osaa vielä kohdata tosiasioita, enkä osaa keskustella mun syömisistä. Mä en osaa puhua mun tunteista.
Nytkin, mä murehdin kahdesta ystävästä, joilla tuntuu olevan mielessä niin paljon muuta, ettei mulle enää oo tilaa. Ja ymmärtäähän sen. Oli mullakin niin, vielä hetki sitten. En vaan osaa kertoa niille miltä musta tuntuu. Ja toisen oon tuntenut koko elämäni.
Mä oon silti kiitollinen, että kumpikin on jaksanut seistä mun rinnalla, kaikkien mun vaikeuksien läpi vanhempien avioerosta masennukseen ja syömishäiriöön. Emmi on kuunnellut mun mieshuolia varmaan enemmän kun kukaan. Eikä sen kaltaista ihmistä oo toista. Joskus mä vaan toivon, että osaisin ilmasta sen useammin. Kuinka rakas se mulle onkaan.

Mulla on paljon ystäviä joista välitän. Joita rakastan. Joita ilman en vois elää. Musta vaan välillä tuntuu, että oon melko yksin näiden tunteiden kanssa. Mä en oo varma, kuinka moni mun ystävistä ajattelee niin. Se voi johtua mun omasta epävarmuudesta, mutta sellanen olo mulla on nyt. Mä en osaa jatkaa mun elämää, jos en tiedä, kuinka moni jatkaa sitä mun kanssa.

Iida<3

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

VUOSI!

NYT KUULOLLE JOKAINEN LAHNA JA MURSU MIKÄ SIEL RUUDUN TOISELLA PUOLELLA TÄTÄ LUKEE! 

Eli siis mun blogilla tulee vuosi täyteen lauantaina, joten sen kunniaks aattelin toteuttaa taas jonkun yberpostausidean. Eli teillä on lauantaihin asti aikaa heitellä kommenttiboksiin, facebookkiin yms. muulla tavoin ideoita siitä mitä haluatte lukea? Käyttäkää luovuutta ja kertokaa mistä halutaan lukea, niin osaisin sitte kans suunnitella tän blogin jatkoa (:



Kiitoksia kovasti. Ootte ihania <3
Iida<3

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Levoton tyttö

Mitä kuuluu tänään?
Terapiaan meno oli kuin pakkasessa kävely. Hartiat korvissa, iho kananlihalla (vaikka Tampereella onkin nautittu tänää hyvinkin trooppisesta ilmastosta) ja hitain askelin. Mä pelkäsin mennä sinne, sillä tiesin sen puntarin olevan siellä.
Punnitus oli tälläkertaa helpompi, ainakin se vaa`alle meno ei kestänyt puolta tuntia. Mutta sen jälkeen mikään ei ollutkaan enää helppoa. Se terapeutti kyseli. Kyseli kokoajan, kysymyksiä, johon mä en osannut vastata.

" Iida, kuvaile sun tunteita?"
" Mä oon pettyny"
" Tarkenna vähän. Miten pettynyt?"
" No...emmää tiiä. Pettyny"

Käynnin lopuksi se sitten sanoi ettei mun hoitoa ehkä jatkettaisi. Syynä oli mun suojamuuri. Se, etten päästä ketään sen läpi, etten osaa käsitellä mun painoa tai tunteita.
Jos mä osaisin suhtautua mun painoon, eikai mulla ois syömishäiriöö...??
Ens kerralla meillä on palaveri. Palaveri mun motivaatiosta ja siitä, oonko ehkä valmis tähän kaikkeen. Millon helkkarissa mä tiedän olevani valmis? Mä odotin saavani apua, mutta nyt mut laitetaan ulos. Koska mä en osaa puhua niinku mun pitäis osata. Enkä mä osaa suhtautua mun painooni niinku kuuluis.

Menin terapiasta sitten odotteleen mun parempaa puoliskoa keskustorille. Hengailtiin hetkisen ja lopulta käveltiin Pyynikille auttaan Minnaa muutossa. Ilta kulu muikeesti tavaroita kannellen. On se hyvä että mulla on tommonen "riskipoika" <3

Iida<3

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Jussia, repsahduksia ja muita hullutuksia.

Mulla oli hyvä juhannus.
Perjantaina Tuula, Karo & Enna tuli Rossi-koiran kanssa meille. Laulettiin singstaria, pompittiin trampalla ja heiteltiin kärrynpyöriä. Iltasella haettiin Lauri linkkariasemalta ja käytettiin koiraa kävelyllä lähirannassa. Oli lämmintä, vaikka hyttyset söi. Väsyneinä nuokuttiin sohvalla Scream telkkarissa pyörien, kunnes jokainen tassutti pikkuhiljaa nukkumaan. Juhannusyö oli kaunis.
Lauantaina sain seuraa rakkaimmasta. Hipsutusta, jugurttia ja Teen Mom 2:sta, unohtamatta extempore yökyläilyä ja TF 2:sta sekä Simssiä yön tunteina. Nukkuminen on niin paljon parempaa toisen vieressä. Heräsin sunnuntaiaamuna onnellisena. Mitä mulle tapahtu sen aamun jälkeen?

Mä oon tänään syönyt ruokaa, niinku normaalit ihmiset. Mutta mä en pitäny sitä sisällä niinku muut. Ja mä en oo repsahtanu enää kuukausii. Paitsi tänään. En tiedä mikä sen laukas. Mutta sen jälkeen suuntasin pyörälenkille, vaikkakin mun herkät poskiontelot sai mut itkemään tuulenvireestä joka iski kasvoihin eteenpäin polkiessa. Tulin urheasti kotiinpäin, suihku ei oo tuntunut ikinä niin hyvältä. Vadelmasmoothiee uskalsin tehdä, sen kun tein itse ja tiesin mitä siinä on. Kuolasin kenkiä Nelly.comissa ja murehdin, ettei mun rahatilanne salli niiden ostoa. Ikinä. Elättelen hiljaisia toiveita Tallinnan-reissua silmällä pitäen. Kenkiä mä hamstraan, sillä niitä ei tarvitse sovittaa sovituskopissa. Niiden osto ei ikinä tuota sitä suunnatonta kipua. Sillä mun jalka ei kasva enää.
Mutta mua kaduttaa että palasin niin monta askelta taaksepäin. Terapia odottaa torstaina. Ja vaaka. Mä en halua mennä. Mä mielummin kuolen kun astun sille vaa´alle taas...

Iida<3

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannusjuttuja

HYVÄÄ JUSSIA! :)

Tosiaan, keskiviikolta ei tullutkaan mitään kuva/video materiaalia, jätin kameran kotiin jostain syystä enkä sitten sitä mukana enää yön pikkutunteina ois viittiny kantaakaan. Oltiin tosiaan Emmillä yötä, katottii alkuillasta jonkinsortin kauhuleffa, joka oli kyllä kummankin mielessä enemmänkin outo kun pelottava. Puolenyön aikaan päätettiin lähtee vähän käveleen ja päädyttiinkin tohon lähirantaan hengaileen ties keiden kanssa. Kotimatkalla oltiin puol neljän aikaa. Jalat oli ihan tunnottomat kylmästä ja kyllä me sit nukahdettiinkin nopeesti kun päästiin lämpöseen.

Eilen Minna ja muru oli täällä syömässä. Olin jo etukäteen varotellu äitee ja Minnaa, että pitää käyttäytyä kiltisti (ne kun on vähä rivoja suustaan) ja hyvinhän likat osas! Sillon kun ei syöty (tai juotu) niin maattiin Kiiskin kanssa mun sängyllä pelaillen Logo Quiz- pelejä. Tosi romanttista parisuhdeaikaa, tiedän :----D
Se oli kumminkin hyvin viihdyttävää, ja oikean ihmisen kanssa tommonenkin voi olla parasta ajanvietettä.

Mun juhannus kuluu kotona. Äite ja Eemeli pakkas tavaransa ja Kimin autoon hurauttaen mökille Teiskoon koko juhannukseks. Mä saan nauttia tänä iltana Tuulan, Karon ja ehkä Ennan seurasta. Ehkä parasta nähdä niitä kaikkia pitkästä aikaa! <3 Tänä iltana ei nukuta.
Huomenna muru tulee taas meille pitään mulle seuraa. Omissa korvissa mun juhannus ei kuullosta ollenkaan pahalta. Mä en oo oikeen ollut koskaan mökkijuhannus- tyyppiä, pitkä viikonloppu korvessa ei ihan houkuttele... Onneks sain luottamusta olla kotona tän viikonlopun. (:

Nyt meen valmisteleen paikkoja (ja itseäni) kirjottelen huomenna tai sunnuntaina.
Olkaa kiltisti, älkää hukkuko.
Iida<3

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

tiistai 18. kesäkuuta 2013

I feel like I´m slipping away

Niin kai se on.
Mutta miten selität lähes ventovieraalle sun päänsisäistä ajatusmaailmaa jota et vielä itsekkään ymmärrä tai hallitse? Miten sä selität, miten paljon sua sattuukaan puhua siitä kipeimmästä aiheesta; omasta painosta.
Miten puhua ja avata tunteitaan, kun oon niin tottunut niiden piilottamiseen ja kun sä koitat pidätellä itkua niin, ettei suusta kuulu kun vaivaista nikottelua.
Me keskusteltiin puoli tuntia aiheesta menenkö vaa`alle vai en. Sitten mä menin. En kattonu alas, vaan suoraa ikkunasta ulos miettien hyppäänkö läpi. Sitten istuin takasin tuoliin. Keskusteltiin seuraavaks siitä mitä ajatuksia toi mussa herätti. Sitten terapeutti sano mun painon ääneen. Ja mä itkin taas, entistä pahemmin.
Nenäliinoja toisensa perään. Siellä huoneessa oli lämmin, mutta mun iho oli kananlihalla ja mun oli kylmä. Teki mieli heittää takki niskaan ja piiloutua sen alle. Mä en halunnut sen naisen katsovan mua, en ollenkaan.
Mä tiedän, että tää on aluks aina rankkaa, se sanoi. Mitä sekin siitä tietää. Se oli paljon pahempaa kun osasin ees kuvitella sen olevan.

" Iida, mikä on sun tavoitepaino?"
" 50kg"
" Miksi juuri 50?"
" Se kuullostaa hyvältä"
" Kai sä tajuat, että sun pitusella tytöllä tommonen paino on melkeinpä letkut kiinni ja sairaalaan?"
" Ei mua kiinnosta"

Niinpä. Mä mielummin painan liian vähän kun liikaa. Mua oksettaa. Mä haluan vaan laihtua, niin paljon kun mahdollista, niin äkkiä kun mahdollista. Mä en halua mennä sinne huoneeseen ja huomata sen luvun taas kasvaneen. Mä tiedän, että mun aineenvaihdunta on paskana, mutta mä korjaan sen. Ja sitten mä näytän, etten mä opi ikinä tykkään tästä painosta tai koosta missä liikun nyt.

" Iida, mitä sä tunnet tällä hetkellä?"
*nikottelua*
" Pystyisitkö avaamaan mulle mitä sun mielessä liikkuu?"
* suun aukomista, tuloksetta*
" Mä en voi auttaa sua jos en tiedä mitä sun päässä liikuu"
*nikottelua* " Mä oon vaan niin saatanan pettyny itteeni"

I told another lie today, and I got threw this day. 
No one saw threw my games. 
I know the right words to say, like " I don´t feel well" 
" I ate before I came" 
Then someone tells me how good I look and for a moment
For a moment 
I am happy. 









sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Joskus ei sanat riitä.

Mun päivä on ollut kutsu helvetistä. Ensimmäisen kerran vuoteen mä tutustuin ystävääni vaakaan. Ja kuten mä ennustin, se oli virhe. Mä en pelästynyt sitä lukua niin paljon kun luulin, mutta se jäi kummittelemaan. Oon tähän mennessä punninnut itteni jo 3 kertaa tänään.
Myös mun kissani päätti yllättää. Sadepäivän tekemisen puutteessa mä päätin siivota, ja tunnin puunauksen jälkeen katoin tyytyväisenä ympärilleni. Sitten se iski. Kimi käveli suoraa mun pöydälle ja väänsi oikein mehevän tuoksuiset kurakakat suoraa mun valkoiselle kirjoituspöydälle. Ja lattiallekkin sitä eksyi.
Mä tuijotin sitä suunnattoman raivon vallassa, kyyneleet valu pitkin poskia ja lopulta aloin nauraa aivan hervottomasti. Kenelle muka käy noin?

Järkyttävässä tunnekouhussa lähdin sitten lenkille. Sateen jälkeen metsäpolulla tuoksu hyvälle ja metsämansikoitakin löysin. Hymyilin varmaan ekan kerran koko päivänä ja ihan vaan silkasta ilosta. Mä kävelin kotiin melkeinpä tanssien, silti vilkuilin jatkuvasti kännykkää kaivaten mun parempaa puoliskoa.
Suihkun jälkeen ruisleipä maistui hyvältä ja nyt mun energiataso on huipussaan. Tulevalla viikolla odotan eniten keskiviikkoa ja torstaita. Keskiviikkona hurjastellaan Emmin kanssa ja torstaina Minna tulee meille syömään. Ja niin, myös mun apina <3
Sunnuntainjatkoja kaikille, toivottavasti muilla oli parempi päivä.

Iida <3

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Perjantaisurkua.


Mikä perjantai.
Mä oon kipeilly kotona, en pahasti kumminkaan.
Aamu alko milläs muulla kun vesisateella. Heitin myös mansikkasmoothiet meidän vaalealle keittiön matolle.
Totesin siinä vaiheessa, että ois kannattu jäädä vaan nukkuun, joten ryömin peittojen ja tyynyjen väliin jumittamaan MTV:tä. Murukin kävi mua onneks kattomassa <3
Mä en osaa oikein mitään tänään. Käytiin äsken kaupassa äiten ja Eemelin kanssa, sain piirrustuspaperia ja kyllä, juuri nyt se tekee mut oikein onnelliseks. Sillä H&M uusi vaatepaketti ei tehnyt. Mä odotin tosi kauan sitä shortsihaalaria jonka sieltä tilasin ja pettymys oli melko suuri. Reisistä teki tiukkaa, selästä se roikku. Mä en ees sitten kokeillut sitä toista. Huokaisin vaan syvään.

Älkää käsittäkö väärin. Kyse ei oo siitä vaatteesta, vaan siitä, että jouduin taas toteamaan että mä vaan tunnun kasvavan. Nää luonnonlait on säädelty niin väärin. Ja mua itkettää.
Iida<3

torstai 13. kesäkuuta 2013

Maanantai, tiistai, keskiviikko...






Kesäterveisiä!

Tässä ylempänä näette tän viikon kuvasaldoa mun kauniista olemuksestani. Kaks ensimmäistä ja viimenen kuva on webbikameralla otettu (kukaanhan ei sitä muuten voi huomata ellen sano)
Oikeastaan noi järkkärikuvat on vanhempaa tavaraa, ne on otettu sunnuntaina kun värjäsin mun hiukset taas punasemmaks. Nää on vieläkin melkosen tummat, mutta nyt sen värin jo onneks erottaa ja valossa nää on oikein kivat (: Webin laadusta johtuen nää näyttää edelleen iha mustilta noissa webkamera kuvissa, mutta ei nää mustat enää ole. Oli ehkä tyhmin virhe ikinä vetää nää näin tummaks, tää punaseks värjääminen on ollut missiona varmaan maaliskuusta asti...
Saitte tosiaan eilen nauttia mun uudesta laulucoverista ja sen saama positiivinen palaute oikeesti yllätti mut. Vaikka oon musalinjalla niin en oo oikeestaan ikinä aiemmin mieltynyt mun omaan lauluääneen, mutta näköjään mun pitäs opetelle tykkäämään siitäkin... Kehitettävää on ja paljon, mutta oon silti erittäin kiitollinen palautteista! :)
Mun piti tänäänki latailla videoo, mutta ei se lataa bloggerin kautta joten voisin koittaa viikonloppuna sumplia sen tänne jotenkin. Mun kädet suorastaan syyhys kirjottamaan, joten tääkin on tervetullutta vaihtelua.

Maanantaina nautin itseäni viisaammasta seurasta eli hengailin Tuulan kanssa. Paettiin sadetta piiloon leffateatterin aulaan, höpöteltiin ja luettiin jälkeenpäin netistä että keskustassa oli tulvinut. Mä missasin tämmösenkin luonnonilmiön, mutta ehkä mua ens vuonna onnistaa. Lähettiin aikamme kuluksi bussiraidaileen ja päädyttiin mutkien kautta Lentävänniemeen. Oli hieno päätepysäkki, sen verran siitä nähtiin. :---D

Tiistaina mussuttelin Katjan kanssa. Keskustan kylmyyttä paettiin pakastekakkujen ääreen ja Katjalle. Naurukohtauksia plussakorteista ja Katjan Hello Kitty-pehmoeläimestä riitti, kylmä kesäpäivä kulu sen sängyllä möllötellen. Niin ja kakkuakin oli, sitä ei sovi unohtaa.

Eilen vietin aikaa iskällä, katottiin yhdessä leffa ( Jack Reacher!) ja tykkäilin! Oon yleensä enemmän draaman  ystäviä, mutta jotkut toimintaleffat muhun uppoo (niinku Batmanit). Suuntasin kaupunkiin myös mun paremman puoliskon kanssa. Ostettiin mansikoita, kalliilla ja ne maistukin ihan koirankakalta :( Leffaan mekin eksyttiin, nauruhermot sai kyytiä Kauhea Kankkunen 3:sessa. En oo nähny aiemmpia osia, mutta ei se haitannut, pysyin ihan hyvin kärryillä. Sitäpaitsi, Bradley Cooper on katseltavan arvoinen ;)
Tumblr
Namnam mikä mies...<3

Tänään en ookkaan tehnyt mitään. Odotan nousevaa kuumetta, sillä mun olo on kaikkea muuta kun hyvä. Too bad, huomenna pitäs olla auttamassa pikkusia tekemään valintojaan ekalle lukiovuodelle.
Peitto korviin ja buranaa nassuun!
Hyvää kesänjatkoa, vaikka tuolla ulkona onkin hervottoman kylmä...

Iida<3

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

VIDEO 3



Nyt sitä videoo tuli!
Kauheeta sähläystä, hiustyyli kerää taas pisteet kotiin ja sillee...
Anteeks huono laatu, mutta koska bloggeri kusee silmään ton kameralla otetun videon kanssa niin tein tämmösen nopeen ratkasun :(
Toivottavasti kelpaa ja anteeks tosiaan toi helkkarin säätäminen :DDD

Iida<3

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Mökkielämää

Juu, kuten otsikko antaa ymmärtää niin vietin lauantain mökillä Teiskon maisemissa. Kuten kuvasta voi päätellä olin taas lähes naturelli, miksipä sitä ehostautumaan hyttysille. Otin aurinkoa, mutta hankin itselleni kunnon auringonpistoksen joten vietin loppuillan sängyllä Kimin vieressä maaten. Toki myös kuninkaalliset häät piti tsekata ja oon kyllä hiukan pettyny prinsessan mekkoon...

Lauantain jatkoja, aamulla hiustenvärjäystä ja illan vietänkin kanssa rakkaimman <3
Iida<3

torstai 6. kesäkuuta 2013

Minä rakastan sinua suuresti, ukkonen.

Synkkyys.
Kuuntelen sadetta sängyn päällä. Ikkuna on auki, elättelen toivoa satunnaisesta ohikulkijasta jonka askelia voisin seurata. Mutta ei tuolla myrskyssä kukaan kävele. Ukkonen jytisee, taivaankansi välkehtii diskovaloissa.
En ole ikinä pitänyt ukkosesta. Tunteeni tuota luonnonilmiötä kohtaan ovat ristiriidassa. Pelkään asioita joihin en voi vaikuttaa. Kuten ukkosta, sen jylinää ja mahtavaa tuhoa jota se voi aiheuttaa.
Silti, tänään, juuri nyt, löydän ukkosesta uusia puolia. Se saa mut rauhottumaan, vähän samalla tavalla kun kalapoju. Sellasella tavalla,  että toivon ton ukkosen jatkuvan koko yön, sillä tänään mulla on hyvä olla sen sylissä.
Eilen mun seurana oli ihminen, joka saa mut tuntemaan pelottavan suuria tunteita. Syötiin jugurttia, se tuntu hassulla tavalla tosi hyvältä. Oisin halunnut jutella, en vaan osannut avata suuta. Sen sijaan nauroin niin, että masuun sattu.
Mä todella pidän tästä.

Iida<3

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Joskus mietin millaista elämä ois ilman sua






















Kesä. Auringonvaalentamat hiukset, huikea juurikasvu ja ilmeet kun viisivuotiaalla. Kujailevat ilmeet, vakavat mallikasvot ja skopakypärän litistämät kampaukset. Aurinkoa keskustorilla, iltahämäräkuvaa Kaukajärvellä. Ylimeikattua poseerausyritystä tikkutehtaalla. Kesä kesältä tummempi iho ja pyöreämmät posket. Nahkatakki lämmittää kylmyydessä, tekoripset ei vieläkään asetu.

Kesä tuntuu taas omalta, just siltä kun pitää.


Iida<3