Synkkyys.
Kuuntelen sadetta sängyn päällä. Ikkuna on auki, elättelen toivoa satunnaisesta ohikulkijasta jonka askelia voisin seurata. Mutta ei tuolla myrskyssä kukaan kävele. Ukkonen jytisee, taivaankansi välkehtii diskovaloissa.
En ole ikinä pitänyt ukkosesta. Tunteeni tuota luonnonilmiötä kohtaan ovat ristiriidassa. Pelkään asioita joihin en voi vaikuttaa. Kuten ukkosta, sen jylinää ja mahtavaa tuhoa jota se voi aiheuttaa.
Silti, tänään, juuri nyt, löydän ukkosesta uusia puolia. Se saa mut rauhottumaan, vähän samalla tavalla kun kalapoju. Sellasella tavalla, että toivon ton ukkosen jatkuvan koko yön, sillä tänään mulla on hyvä olla sen sylissä.
Eilen mun seurana oli ihminen, joka saa mut tuntemaan pelottavan suuria tunteita. Syötiin jugurttia, se tuntu hassulla tavalla tosi hyvältä. Oisin halunnut jutella, en vaan osannut avata suuta. Sen sijaan nauroin niin, että masuun sattu.
Mä todella pidän tästä.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti