maanantai 21. huhtikuuta 2014

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Lieneekö minulle paikkaa mihin kallistaa pään


Olen yksin nyt ja yksin kai nyt jään 
Lieneekö minulle paikkaa mihin kallistaa pään
Koetin tavoittaa onnea suurempaa
En enää haikaile kultaa vaan tyydyn hopeaan
...
En tiedä mitä tahtoisin
Tiedän, etten siihen silti tyytyisi
Jos kaiken kauniin saisinkin
Kauneus minuun kauneutensa tuhlaisi
...

En huomaa hetkeä
En kaipaa nykyistä
Tulen eilisestä
Varjona menneestä
Kaiken minusta
Veit kaiken minusta 
Tätä hoen hiljaa
Tähän tahdon uskoa
...

Tunnevammaisuuteni pukuun iloisen klovnin puen
Aamuyöstä kun kallistan pääni niin huomista päivää jo suren 
On niin haikeaa katsella sinua nyt
Ja niin vaikeaa katsella suurta hymyä huulillasi
...

Kasailen kiviä rinnallesi ja etsin risuja ristiksi
Mitä vuoksesi en tekisi
Suutelen hellästi otsallesi, rukoilen onnea matkallesi
Sain kyvyn itkeä takaisin


Lyriikat tarjosi Mokoma. 
Kaiken muun kevät. 

Iida<3


lauantai 12. huhtikuuta 2014

Appelsiinimehun voima

Tämän aamun saavutuksia:
- Ei oksennusta
- Suihkuun raahautuminen omatoimisesti

Eilisillan saavutuksia:
- Kaks pulloa Fresitaa (toinen oli pieni, mutta silti)
- Ihan liikaa salmaria
- Hiustenvärjäys punaiseen
- Baariin selviäminen
- Baarista pois selviäminen oksentamatta
- Järkyttävän huojuvat askeleet
- Pusut Katjan kanssa
- Ihan liikaa alkoholia
- Mongoloidi kielellä puhuminen
- Sammuminen



Iida<3

perjantai 11. huhtikuuta 2014

No one would want to be in my shoes right now

Nukkuminen tuntuu paremmalta kun koskaan. Kevät ulkona, mustuus ja talvi mun sisällä. 
En tiedä mitä ajatella. Janoan rakkautta, läheisyyttä, huomiota. Sitten työnnän sen pois. Pikkuhiljaa kauemmas, ettei se pääse liian syvälle näkemään mun haavoja.
Nään painajaisia aika usein. Herään toisinaan yöllä kurkun karheuteen ja rinnassa pistävään kipuun. 
Voi kun mä vaan osaisin puhua. Toivoisin, että joku osais kertoa mitä mun pitäis ajatella. 
Mun omat ajatukset on vääriä. 
Mä tunnen vääriä asioita.
Kunpa ulkona satais viikon putkeen. Mä en halua mennä ulos.


If you’re a teen you must follow this blog.

Tyttöjen ilta Katjan kanssa tarjoaa skumppaa ja salmaria. Heseruokaa ja hiusväriä. Punaista, paljon punaista ja tekoripset. Baarikierroksen ja vahvan humalan. Nylon Beat ja Gimmel, kaikki parhaat soimaan.
Se kuullostaa just nyt niin hyvältä. 
Tänään mä haluan lähteä ulos, onneks mun ei tarvitse lähteä yksin.

Iida<3

torstai 3. huhtikuuta 2014

Kevät on oikeesti pelottava

Keväässä on jotain pelottavaa.
Miten voi samaan aikaan tuntua niin hyvältä, kun odottaa kesää. Tietää, että parin kuukauden kuluttua on taas koulusta vapaa ja elämä muuttuu. Ja silti mulla on niin tyhjä olo. Itkettää joka toinen minuutti. Ahdistaa, rintaa puristaa, ääntä ei tuu. Kun oon yksin, oon levoton, en osaa keskittyä ja nukuttaa vaan. Silti, muiden luona, se olo ei helpotu. Haluun kotiin, päästäkää mut kotiin. 
Mun iloisuus, onni ja hyväntuulisuus lipeää käsistä pikkuhiljaa joka päivä. Mikään ei tunnu hyvältä. Miksi näin on, miksi taas? Miksei kerta riittänyt, miksi tän pitää jatkua? 

Kipua lievitti tänä aamuna koettu fyysinen kipu kun istuin neulan alla ensimmäistä tatuointia väsäämässä. Istuin siinä ja keskustelin moottoripyöristä. Salaa oisin halunnut kertoa, ettei mulla oo oikeestaan yhtään hyvä olo. Nauroin silti, rentouduin ja sitten sävähdin taas neulan täristessä luuta vasten. Nyt mulla on kelmutettu yläselkä ja väsyneet silmät.

Kevätmasennusta muilla kun mulla?
Ps. Mut löytää nyt myös bloglovinista

Iida<3