torstai 30. toukokuuta 2013

Kesäjuttui ja muuta.

Makean suloista elämää, miten muuten mun tilannetta vois tällähetkellä kuvata?
Suoriuduin koeviikosta odotettua loistavammin - lukematta yhteenkään kokeeseen. Sain uskonnosta peräti 10 ja muut numerot liikku 6, 7 & 8 tienoilla. Oon enemmän kun ylpee ittestäni, kannattaa jättää lukematta kokeisiin useemminkin ;D

Tänään en mennyt kouluun, tai no koulun tapahtumaan HaLufestiin. Hissan tutkielma  verotti mun päiväohjelman, samoin parin tunnin lapsenvahtisessio- joka sekin peruuntui viime hetkellä. Heräsin kuitenkin aamulla jo 6.00 ja puoli tuntia myöhemmin istuin pyöränselässä ja poljin kohti Kangasalaa. Aamuaurinko ei onneks lämmittänyt vielä täydellä teholla, mutta kyllä parinkymmenen kilometrin lenkillä hien pintaan sai. Toissapäivänä tilasin uusia vaatteitakin netistä ja eilen vietin laatuaikaa kaupungilla yhden ihanan apinan kanssa <3 Tuli muuten kuukausi tänään, oioi! 
Sain tänään soiton mun tulevalta terapeutilta ja mulla alkaa hoitojakso 11.6 Vaikka tällähetkellä mun olo ei oo yhtään huono, eikä ekana ajatuksena tulis mieleen mennä terapiaan, tiedän, että nyt jos millon on oikea aika. Yksinkertaisesti siksi, että syksyllä ja talvella mun vointi saattaa romahtaa ihan yhtäkkiä, ja sillon mä oon pulassa. Nyt mä oon vahvimmillani, kun oon ollu viimeseen vuoteen, joten nyt on myös aika tehdä muutoksia, jos niistä haluaa pysyviä. Kuullostan fiksummalta mitä oonkaan :DD

Mun kesälomasuunnitelmat on vielä jokseenkin tosi auki, mistä mä pidän. Mulla on tiedossa vaan reissu Tallinnaan (vähä viinaa juuh) ja Kirkkareille (Yhen raavaan seksipedon kanssa, Emmi<3) ja jotain yksittäisiä pieniä kesähommia. Juhannuksen vietän yksin kotona, toivottavasti en silti ihan yksin kumminkaan :) Mökillä aattelin kans ehkä piipahtaa. Ehkä mä nauran auringossa, koitan heittää talviturkin ja juoksen. Paljon. Pyöräilen myös. Ehkä mä tanssin vesisateessa, ajan skootterilla pimeillä kaupungin teillä ja valvon auringonnousuun. Kuullostaa kesältä.
Large

Large

Ja pyhänä lupauksena, lupaan, että kesällä tullaan blogissa näkeen aina vaan oma ottamia kuvia! Mua ihan hävettää laiminlyödä mun vauvakameraa näin...
Iida<3

tiistai 28. toukokuuta 2013

Toivepostaus; Prinsessa ja kalapoika.

Koska tänään on ollut päivä surkeimmasta kurjuudesta, oon herkässä mielentilassa ja itkukaan ei oo kaukana, niin ajattelin toteuttaa jälleen yhtä postaustoivetta, tällä kertaa alan sitte ällösöpöileen, voi hellanlettas.
Aiheena siis, miten mä kalastin mun Kiiskin (onpas helkkarin typerä lause) 
Meille tulee torstaina kuukausi täyteen, joten siihenkin nähden tää on oiva ajankohta tämmönen postaus kursia kasaan.

Ei löytynyt onnee onnelasta  
Syksyllä tulin samaan lukioon, missä kalapoika jo opiskeli. En mää sillon ikinä siihen huomioo sen suureemmin kiinnittänyt, se oli vaan yksi kakkonen muiden joukossa. En varmaan tiennyt nimeäkään ensimmäiseen puoleen vuoteen, satunnaiset kohtaamiset tupakkapaikalla, saatoin jollekkin sen jutulle siellä naurahtaa. Talvella joku kuitenkin muuttui. Kun kakkoset tanssi wanhat, mä huomasin sieltä katsomossa, että onhan se oikeastaan aika suloinen. Mun tavoista poiketen vaalea ja urheilullinen, mutta jokin siinä mua viehätti. En mä sitä pientä ajatusta kuitenkaan vakavasti ottanut, kunhan kattelin. Muistan, miten mä panin merkille sen silmät.

Epätoivo pitää yllä mielenkiintoa

Maaliskuussa, hiihtoloman loputtua, meillä alko uus jakso koulussa. Sattuman kautta, mä ja kalapoju päädyttiin samalle kuviskurssille. Ekoina viikkoina en juurikaan sitä huomioinut. Sitten kävi niin, että aamusin oltiin melkein ainoina yhtäaikaa luokan oven takana, hieman ennen muita. Kerran kai uskalsin sitä kuulokkeiden suojista moikata, ja siitä asti ne aamut alko oleen aikalailla odotetuimpia. Kotona mietin iltasin, että mikä muhun on yhtäkkiä iskenyt. Mutta en enää keksinyt mitään muuta ajateltavaa kun kalapojan.
Eräälle kuvistunnille se ei sitten ilmestynytkään, vaikka olin koulussa sitä nähnyt. Siitä "inspiroituneena" menin sitten facebookissa jutteleen. Ja sitten me juteltiinkin jo joka päivä. Facebookissa ja koulussa, kuvisluokassa sen paikka siirty pikkuhiljaa enemmän mun viereen.

Ota mut syliin, pitele, mutta älä omista
Ties minkälaisten mutkien kautta me sitten päädyttiinkään seurustelemaan. Mä ehdin melkein kuukauden epäileen sen mielenkiintoa, olin epävarma kaikesta ja mietin usein itkusilmin iltaisin, että päästänkö taas käsistäni livahtamaan jonkun tärkeän. En mä sitten päästänytkään ja vappuna, 30.4 me alettiin seurustelemaan. Kuukausi on kulunut tosi nopeesti, mutta en oo katunu hetkeekään, enkä epäillyt, että oisin sittenkin edennyt liian nopeesti. Siinä ihmisessä on niin paljon asioita, joita mä rakastan. Sen hymyä ja naurua, vahvoja käsivarsia. Turvallisuuden tunnetta jota se mulle tuo. Niitä arkisia, pieniä asioita, kuten vaikka hyvänyön viestiä tai suukkoa otsalle. Oon elänyt tän ensimmäisen kuukauden jossain ihmeellisessä kuplassa, ja tiedän, että kyllä tää tästä realisoituu. Ei missään parisuhteessa oo aina onnellista ja söpöä, varmasti tulee eteen niitäkin hetkiä että tekee mieli paiskoa tavaroita seinään. Mutta se vahvistaa ja niistäkin jutuista pääsee yli. Mä tiedän, että se on mun tukena ja vieressä sillon kun tarviin. Se suojelee ja välittää, ihan ehdoitta, just mua, just tämmösenä vammalapsena mikä oon. Se on mun kalapoju.

Iida<3
Ps. Tiedän, että luet tän. Oot rakas ja oon hyvin hyvin onnellinen sun kanssa <3





lauantai 25. toukokuuta 2013

Toivepostaus!

Hei ihanat!
Mä lupasin yrittää kuvata videoo tänä viikonloppuna, mutta tänään ei tosiaan ollut "kamera rakastaa minua"-päivä, joten luovutin viiden yrityksen jälkeen. Sen sijaan ajattelin toteuttaa yhtä toivetta ja lisätä muutaman asukuvan. Pahoittelen jo nyt, että näitä on vähän ja kaikki otettu kännykällä... mä en tosiaan oo sinut mun kropan kanssa, joten kokovartalokuvia en kauheesti napsi. Sitäpaitsi, oon nähny eri blogeissa miljoonia ihania asukuvia ja mua hävettää kun mun oma vaatekaappi on niin surkeassa jamassa eikä monikaan vaate kauheen hyvältä mun päällä näytä.
Mutta tässä näitä nyt on jee. Mun ilmeet nyt on mitä on, mutta ehkä se ei oo se pointti :D ja kiitos postausideoista, otan niitä mielelläni vastaan jatkuvasti. Ja lupaan tehdä sen videonki vaikka tulevalla viikolla! 
Viikonlopun jatkoi.
Iida <3
Farkut- HM
Paita & Huivi- Cubus
Miesten Nahkatakki- Aleksi 13 
Farkut- HM
Paita- Carlings
Huivi- Cubus
Miesten Nahkatakki- Aleksi 13
Paita- HM
Farkkushortsit- Cubus
Aurinkolasit Budapestista
Paita- HM
Hame- Gina Tricot
Sukkahousut vaihdoin lopulta ihonvärisiin, mutta jostain kaupasta nekin on :D 

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Idearikkautta?

Hei taas kaikki uskolliset ja ihanat!
Tää on taas tosi mielikuvitukseton, lyhyt ja ehkä tylsäkin postaus, koeviikko on taas edessä. Sitäpaitsi mun ideat alkaa oleen tosi vähissä. Ajattelin ryhdistäytyä ja kuvata viikonlopun aikana videon. Mun kamera suorastaan huutaa tuolla laatikossaan, varmaan jo pölyn peitossa.  Tarviin siis suuruudenhulluja ideoitanne siitä,  mitä porukka haluaa lukea mun angstausten lisäks. :----)

Tänään mä sain takaisin mun luovan kirjoituksen kurssilla väsätyn portfolion. Ja mä itkin. Juttelin mun opettajan kanssa, kumpikin vähän kyynelsilmin. Palautekirje nostatti myös tunteita, mutta myös mun itseluottamusta kirjoittajana. Mä oikeesti uskoin ensimmäistä kertaa aikoihin mun omiin kykyihin ja kehuihin jotka sain. Hyvin epätyypillistä, kuullostan tosi omahyväiseltä.
Uskonnon kirja huutaa mun nimee, joten viikonloppuun!

JA SITTEN JOS LUET TÄN OLET VELVOLLINEN VAIKUTTAMAAN BLOGIN SISÄLTÖÖN JA KERTOMAAN MISTÄ KOKO MUU LUKIJAKUNTA TULEE ENSI VIIKOLLA LUKEMAAN! Tää on uhkaus, syön teidän ruuat muuten. 

Iida <3

maanantai 20. toukokuuta 2013

Mitä kuuluu?

Istun taas penkillä valkeassa aulassa, odottaen. Kädet hikoo. Ovesta astuu pieni, vanha nainen.  Toinen potilas? Ei toki, vaan mun ravitsemusterapeutti.

Istun pöydän päässä, tuijotan erilaisia lappuja ja ruokamalleja. Musta tuntuu hassulta. Mitä mä teen tässä? Miten tää auttaa mua? Itsestäänselvyyksiä, jotka mä tiedän, mutta joita en halua toteuttaa. Nainen sössöttää ja mua ärsyttää.  Onneks pääsen piinasta yhen ihanan kainaloon.

Viikonloppu oli hyvä. Perjantaina otettiin iisisti, lauantaina biletettiin. Kyytijärjestelyjen ja vaatekriisin sekamelskasta selvittiin onneks perille. Pienessä hiprakassa hyttysten syötävänä oleminen tuntu hyvältä. Kesältä. Yöllä sovitin avainta lukkoon, nauroin itelleni pimeässä. 
Mulla on hyvä olla. Ainakin jossainmäärin.

Iida <3

perjantai 17. toukokuuta 2013

torstai 16. toukokuuta 2013

Kesäpaniikki ja kroppaviha

Kai se on jo virallista.
Kesä on tullut.
Mä rakastan aurinkoa. Voi kuinka mä  rakastankaan aurinkoa!
Mutta mä pelkään. Mua ahdistaa. Maanantaina mulla on ravitsemusterapia. Mä en halua että ne kyselee mun syömisistä. Mä haluan jäädä sieltä pois. Lopettaa. Onko pakko jos ei halua?

Mua ahdistaa pienet vaatteet. Mua ahdistaa kerätä katseita, katseita, jotka ikään kun riisuu ne vähätkin vaatteet mun yltä. Mua inhottaa esitellä maailmalle mun talven kalvettamaa, allergian raiskaamaa ihoa. Enkä mä halua kenenkään näkevän kuinka selvästi mä oonkaan epäonnistunut. Mä en paina 50 kiloa. Tai 60 kiloa.
Large
Large
Se tuntuu hyvältä
Rakastan pohjesärkyä ja hikoilua
Rakastan sitä mieletöntä endorfiiniryöppyä
Asfalttia jalkojen alla
Askel vielä
Juoksen lujempaa
Juoksen kunnes oksennan
Juoksen kunnes lihakseni repeävät
Ja jalkani vuotavat verta
Pakko juosta.

Iida<3

maanantai 13. toukokuuta 2013

Löpinöitä maanantaista ja apinoista.

Large
Jälleen yksi masentava maanantai takana. Vaikka mulla on maailman paras poikaystävä, joka kauniisti mua kehu, niin ei se pelastanu mun olotilaa. Jotenkin taas kotiin päästessä ollut kauheen levoton fiilis.Oon väsäillyt äikän portfolioo, saanutkin sen melkein valmiiksi. Mun ajatus ei luista ollenkaan suuntaan tai toiseen. Alan luisua takasin vanhoihin tapoihin, oksenteluun ja itseruoskintaan. Oon kummastakin päässyt hiljalleen eroon, mutta tänään mun ajatukset on sijoittunu lähinnä vaan molempiin. Lähestyvä kesä pelottaa mua, mä haluan olla laiha. 
Large
Älkää käsittäkö väärin, ei mulla pelkästään paha olo oo. Mä voin oikeastaan ihan hyvin. Mun ympärillä on ihmisiä, jotka haluan siinä pitää. Ja mä niin pidän mun apinasta. Se on mun kantava voima, vaikka se ei ehkä sitä ite tiiäkkään. Ja se tykkää musta just näin. Voisinpa halata. Semmonen se on. Mun apina. 
Large
Iida<3 

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Once upon a time an angel and a devil fell in love

Eikö me voitais vaan kadota?
Eksyä jonnekkin ihan kahdestaan, hiipiä hiljaa metsässä.
Kulkea paljasjaloin kesäyössä asfaltilla.
Voitaisiin istua laiturilla, käsikädessä ja katsella laineita.
Ohi lipuvia veneitä, naurattaisit mua.
Etkö sä haluaisi karata mun kanssa?
Keinua pilviä kohti, niinku lapsena. Tuntea kosteaa ruohoa selän alla.
Mä haluan ratsastaa villihevosella ja kuunnella heinäsirkkoja.
Mä haluan hengittää sun kaulan tuoksua ja nukahtaa sun syliin ennen auringon uutta nousua.
Eikö me voitais matkustaa maailmalle?
Hypätä junaan jossain Euroopassa.
Juoda viiniä Eiffel-tornissa, kävellä humalassa Seinen rantaa.
Hikoilla kuumuudesta Delhissä, kumartaa pyhiä lehmiä.
Mä haluan seikkailla sun kanssa, kokea elämää.
Maistaa suolan Välimerellä ja uida mökkijärvessä.
Etkö sä haluis olla vaan mun kanssa?
Mä haluan.
Large
Iida<3

torstai 9. toukokuuta 2013

Onnellisuus

Osotan taas huimaa aktiivisuutta tän blogin kanssa...
Mistä sitten kirjoittaa, kun on onnellinen?
 Mä en halua olla yks iso klisee, joka hehkuttaa miten ihanaa elämä on, vaikkakin just nyt voisin noin sanoa. Mun mieli ei todellakaan ole pelkkää aurinkoa, mutta valoisaa on kyllä. Mulla on niin hassu fiilis, jos omistaisin siivet, oisin jatkuvassa lennossa.
Mä olen ihminen. Ihminen, jolla on niin paljon vikoja ja heikkouksia. Ihminen joka itkee, lähes joka ilta. Mä olen ihminen, jolla on huono itsetunto ja ikuinen ulkonäköviha. Mutta, mä osaan tän kaiken keskellä olla myös onnellinen.  Ja se on paljon,  se on asia, johon en kyennyt vielä kuukausi sitten.

Mikä muuttui? Mä vai mun ympäristö?  En oo varma. Mua ei kiinnosta. Mä haluun vaan nauttia.  Kyllä mä opin kohta syömäänkin.

Iida<3

maanantai 6. toukokuuta 2013

Rakastatko mua vielä kun olen ruttuinen?

Mä juoksen.
Uudet lenkkarit hiertää rakkoa, mun lonkkiin sattuu, en oo juossut aikoihin näin.
Juoksen hiljaa, mutta nostan nopeutta kokoajan. Lopulta mä huomaan hapen loppuvan ja pysähdyn. Silmissä sumenee, maisema heiluu, oksettaa. Mä alan itkeä. Siinä, keskellä lenkkipolkkua, mä itken ja hengitys on yhä katkonaisempaa. Mä tunnen olevani epäonnistunut, potkasen lähimpää puuta ja lyön itteeni pohkeisiin. Puristan kädet nyrkkiin ja avaan silmät. Onneks mä oon yksin, onneks kukaan ei nähny.
Mä pyyhin kyyneleet hupparin hihaan, ja kävelen vähän matkaa tietä eteenpäin. Keskityn hengittämiseen, vedän ilmaa keuhkoihin ja mietin, että miks vitussa mä teen tätä. Miks mä tapan itteeni tällä tavalla.
Mä juoksen takas kotiin ja lasken kaloreita päivän ajalta. Suussa maistuu veri kun mä heitän lenkkarit eteiseen ja sulkeudun huoneeseeni.

Tämmösinä hetkinä ei todellakaan tulis kattoo peiliin. Mä vilkasen eteisen peiliin, pysähdyn ja lyön reisiäni taas. Suljen huoneen oven, teen vatsalihaksia, kunnes mä huomaan etten hengitä. Riisun vaatteet ja piiloudun suihkuun. Mutta siellä veden alla, mä tajuan...
Mä tajuan kuinka onnellinen mä oonkaan. Vesi valuu kasvoilla, mä seison siellä, mutta mua ei itketä. Mä en ees ajattele mun kroppaa, sen vikoja ja heikkouksia. Mä ajattelen vaan sitä, että ehkä sillä ei oikeesti oo niin suurta väliä.
On olemassa ihminen joka haluu mut just näin.
Joka välittää musta just näin.
Joka ehkä jonain päivänä rakastaa mua just näin.
Mua alkaa melkein naurattaan, niin hulluks mä tunnen itteni siellä suihkussa.

Mä olen onnellinen.
Mulla on ihan hyvä olla.
Mulla on sut.
Tumblr_mlcamae6it1s9o4p1o1_500_large


Iida<3


perjantai 3. toukokuuta 2013

Happyfish

Katso Sara Bareilles - Love Song YouTubessa

Yks parhaista perjantaista potenssiin kymmenen! Terveystiedon koe oli yllättävän helppo, ja iltapäivän vietinkin kaupungissa yhen ihanan kanssa.
Kahvilakäynti, Laukontorilla kastuminen ja Ratinanniemen laituri hengailut on tosi jees oikeessa seurassa.
Mulla on nii hyvä fiilis, en oo miettiny mun terveydentilaa tai mitää muutakan viikkoon! Ja se on jo merkittävä juttu. Iltapäivään mahtui kiistelyä mangoista ja teestä, musiikin fiilistelyä kahvilassa ja hipsutusta, en valita.
Oon kyllä tosiaan hyvinkin kiintynyt mun apinaan <3 luet tän kumminki:3

Iida <3

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Elämäsi suloisin virhe

Paras viettämäni vappu.
Ulkona ei satanutkaan, vaan paisto aurinko.
Mä sain puhuttua ihmisten kanssa, joita oon kaivannut jo pitkään.
Vessaan ei tarvinnut jonottaa edes puolta tuntia.
Ihmiset oli hyvällä tuulella ja ilosia, ainakin he, keitä tapasin.
Juotavaa riitti, hyvää seuraa oli myös enemmän kun tarpeeks.
Mun ilta sai mukavan käänteen heti alussa, masunpohjassa kutittaa.
Oksensin vasta aamuyöstä kotona, ei se enää haittaa.  Mulla on tosi hyvä fiilis.
Mä olen onnellinen.
Ja omistan maailman parhaan poikaystävä. 
30.4 2013 on ehdottomasti mun elämän parasta aikaa. 

Iida<3