Kesä on tullut.
Mä rakastan aurinkoa. Voi kuinka mä rakastankaan aurinkoa!
Mutta mä pelkään. Mua ahdistaa. Maanantaina mulla on ravitsemusterapia. Mä en halua että ne kyselee mun syömisistä. Mä haluan jäädä sieltä pois. Lopettaa. Onko pakko jos ei halua?
Mua ahdistaa pienet vaatteet. Mua ahdistaa kerätä katseita, katseita, jotka ikään kun riisuu ne vähätkin vaatteet mun yltä. Mua inhottaa esitellä maailmalle mun talven kalvettamaa, allergian raiskaamaa ihoa. Enkä mä halua kenenkään näkevän kuinka selvästi mä oonkaan epäonnistunut. Mä en paina 50 kiloa. Tai 60 kiloa.
Se tuntuu hyvältä
Rakastan pohjesärkyä ja hikoilua
Rakastan sitä mieletöntä endorfiiniryöppyä
Asfalttia jalkojen alla
Askel vielä
Juoksen lujempaa
Juoksen kunnes oksennan
Juoksen kunnes lihakseni repeävät
Ja jalkani vuotavat verta
Pakko juosta.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti