sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kasvu

Maaliskuu 2012
Tammikuu 2014


Tukan väri vaihtunut miljoonasti.
Enää punaista löytyy vaan huulilta.
Tupakka ei tuoksu enää sormissa- ellei olla kovassa kännissä. 
Nahkarotsi odottaa kevättä kaapissa. 
Ruutupaita peittää hartioita useammin kun ennen.
Hymy on leveämpi, aidompi.
Teinikapina laantumassa, enää ei tee mieli satuttaa itseään.
Enköhän oo itteeni jo tarpeeks rääkänny.
Arvet haalenee, ei niitä kohta enää näy.
Mieli paranee, kun jaksaa vielä hetken olla.
Olla vaan rauhassa, nukkua ja nauraa.
Itkeä, mutta ei kivusta.

Mulla on huimasti onnellisempi olo, kun oli pari vuotta sitten. Pari kuukautta sitten. Pari päivää sitten.
Kyllä se helpottaa. Kun jaksaa. 

Iida<3


lauantai 25. tammikuuta 2014

Tunnen itseni tärkeäksi teidän kanssanne

230 näyttökertaa viime tekstissä??
Oon ihan sanaton, ja niin älyttömän kiitollinen että porukka on mun näkemyksen vaivautunut lukemaan! Se oli ilman muuta tärkeetä, mutta siis... wow.
Musta on myös ihan älyttömän ihanaa että HaLu on ottanut tän lakkautusprojektin vastustamisen sydämen asiakseen. Meidän yhteishenki vaan korostuu tän myötä ja tunnelma tiivistyy, sillä me kaikki halutaan taistella tän asian puolesta. En oo kokenut varmaan ikinä tämmöstä yhteisöllisyyttä.

Kävin kuraattorilla eilen ja puhuttiin lähinnä mun masennuksesta ja miten oon pärjänny sen kanssa. Sanoin, että mulla ei oo kertaakaan ollut semmosta oloa, että jäisin koulusta pois. On aamuja jollon väsyttää ja itkettää, mutta ajatus pelkästään kotona olosta on ollut mulle liikaa. Oon joka aamu raahautunut kouluun vaikka iltasin onkin itkettänyt. Siltikään, en oo yhtenäkään päivänä sitä katunut. Mulla on siellä paljon ystäviä, kavereita ja tuttuja, tulee tosi lämmin ja tärkeä olo siellä kaikkien ympäröimänä. Jos masennusta ei paranneta tommosessa ympäristössä niin missä sitten?
Mä oon tuntenu oloni hyväks siitä päivästä asti kun sinne saavuin. Ja nyt mä haluan sen kaikille kertoa.
Oon ihan mielettömän onnellinen ja kiitollinen kaikista mun opiskelijatovereista ja opettajista. Kaikille heille, jotka on mun kanssa kontaktissa lähes päivittäin. Kaikille heille, jotka saa mut tunteen itteni tärkeäksi. Jokaiselle heistä.

Mä rakastan mun lukiota.

Iida<3

torstai 23. tammikuuta 2014

Mun lukio

Tänään jutellaan aiheesta Hatanpään lukio. Mä harvemmin otan kantaa tämmösiin yhteiskunnallisiin asioihin, mutta tää on juttu joka koskettaa niin mua, kun yli 300 muutakin henkilöä. 
Tästä lakkautuksestahan on ollut puhetta jo koko syksyn, mutta tänään päätti Aamulehti asiasta uutisoida- ilman minkäänlaista varmaa tietoa, joten häslinkihän siitä syntyi. 
Mä en rupea tässä kritisoimaan mitään säästöjuttuja, sillä en niistä sen enempää tiedä kun muutkaan, enkä oo kovinkaan hyvä selittämään asioita. Tää kirjoitus on nyt mun henkilökohtainen vetoamus, miksi HaLu pitäisi säilyttää.

Yhteishenki. Se on se juttu, mitä me tutoritkin aina hoetaan avoimissa ovissa ja muissa vastaavissa. Kaikki kouluthan tätä mainostaa, enkä sano että suotta. Hatanpäälle pitää itse tulla ja kokea se, mitä mä ja moni muu, on saanut kokea viimeisinä vuosina. Pienissä lukioissa on paljon hyviä puolia. HaLussa mä tunnen itteni tärkeäksi, sillä koska meitä on vähän, jokainen opettaja oppii sut hiljalleen tuntemaan. Siellä on aina joku joka kuuntelee. 

Erikoislinjat. Meillä Hatanpäällä on tarjolla musiikki ja musiikkiteatterilinjat, joita ei muualta(?) Tampereen alueelta löydy. Meidän koulu on räätälöity sitä varten, on äänitysstudiot ja musiikin kursseja enemmän kun tarpeeksi. Mutta koska päättäjien silmissä koko ratkaisee, niin eipä tuollaisia oteta huomioon. HaLun lakkautus ei edes tuo tarvittavaa säästöä vuokrakulujen takia. 

Mulle Hatanpään lukio on ennenkaikkea tuonut paikan, jonne aamulla jaksaa herätä (okei, useimmiten). Vuosiluokat tulevat keskenään hyvin juttuun, eikä rajoja ykkösten, kakkosten ja kolmosten välillä useimmiten edes näy. Mulle se on tuonut niin paljon uusia ystäviä, pieni lukio on perheyhteisö jossa kaikki on samaa kakkua päältä sisälle. Jokainen lukio on omalla tavallaan se paras paikka, HaLu on paras paikka meille, jotka siellä päiviänsä istuu. 

Toivottavasti kukaan ei ota itteensä, sillä korostan yhä että tää on mun mielipide ja mun kokemukset meneillään olevasta asiasta!
Tässä  vielä muutama linkki, jotka ois syytä availla: 

Iida<3

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Huono bloggaaja?

Jos huonon bloggaajan tunnistaa siitä, että se tulee kirjoittelemaan viikon jälkeen ja silloinkin ilman aihetta, niin mä varmaan voitin just jotain Nobelin verrattavaa. 
Tähän viikkoon on mahtunut ajotunteja, sekä niistä aiheutuneita kuumotuksia. Myös erinäisiä surun hetkiä, sekä tietty kaksinkertaisesti rakkautta. Wanhat lähestyy kovaa vauhtia, ja mahassa kipristelee jo. 
Tilasin niitä varten muuten just jatkomekon: 

Ite tykkään tästä ihan hurjasti ja Katja mun päätöksen väristä lopulta sinetöi. Mielipiteitä kellään? :) 
Oon myös suunnitellut että kun wanhat on ohi niin mun hiustenväri vaihtuu nyt oikeesti siihen kirkkaan punaseen. Myös korvat saavat venytyksen alut. Täytän kahdeksantoista siis näinkin radikaalisti. 
Nyt kutsuu Happy Joe (hehe, jos joku tajuaa:--)) ja telkkari, palaillaan bisneksiin kun tässä joutaa. 

Iida<3
Ps. Kuvat nelly.com 

tiistai 14. tammikuuta 2014

Mä uskon vasta kun näen


 Jokainen meistä näkee tämmösen kuvan ja tekee heti omat päätelmänsä. Tavallinen tyttö, hymyilee, takana ollut hyvä päivä.
Mitä jos mä kerronkin että tää kuvassa oleva tyttö kätkee sisälleen ainakin viisi eri fobiaa, ahdistuneisuushäiriön, masennuksen, syömis- ja persoonallisuushäiriön? Kuinka sä sitten katsot tätä kuvaa? Näetkö sä sen?

Ei mulla muuta. Psykologian tunnilla oppii uusia juttuja :)

Iida<3

torstai 9. tammikuuta 2014

Asuntoesittely ja stressi

Mun viikkoon on kuulunut kauheita riitoja ja asuntonäyttö.
Tästä jälkimmäisestä oikeastaan tulinkin puhumaan, sillä se tuli niin nopeasti etten oo ennen tätä edes kunnolla ehtinyt sitä prosessoimaan.

Mä ja Kiiskitin mentiin siis eilen asuntonäyttöön Onkiniemeen. Bongasin ton yksiön n. viikko sitten ja laitoin välittäjälle saman tien viestiä, sillä halusin asunnosta lisätietoja. Ajattelin sitten että "noh, ehkä tässä menee joku pari viikkoa ennenkun se ees vastaa"  Tottakai olin väärässä, sillä kutsu näyttöön tuli jo parin päivän jälkeen.
Asunto oli pieni, mutta omalla tavallaan viihtyisä ja suloinen. Näköalat olivat huumaavat, suoraan Näsijärvelle ja vielä iltavalaistuksessa... Talo oli myös mukavan tuntuisella paikalla, mutta emme sitten hakemusta täyttäneet, sillä vuokrasopimus olisi kestänyt vain toukokuuhun, eikä jatkosta olisi ollut tietoa. Lisäksi, tukien hakemukset pitäisi ensin täyttää ja huonekalujakin saataisiin vasta kesäkuussa. Joten nyt otetaan ihan iisisti tää talvi ja katsellaan parin kuukauden päästä uudestaan.
Omaan tapaani oon tässäkin asiassa himostressaaja numero yksi. Pelkään ajan ja rahan loppuvan ja asuntojen katoavan. Töitäkin pitäisi saada, edes jonkinlaisia. Ehkä pitää vielä taivutella äitiä siihen omistusasunnon ostoon.

http://www.flickr.com/photos/countinglincolns/5323329430/
Pinterest
Charming Scandinavian style apartment interiors

Näihin tunnelmiin!
Adios
Iida <3

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

If you stay,hey, I got a plan...

Sattuu.
Mä en oo pitkään aikaan ollut näin surullinen. 
Lauantai-iltana tuli riita. Mua itketti ihan hirveesti ja sydäntä koski riittämättömyyden tunne.
Menin nukkumaan silmät turvonneina, eikä turvotus paljon aamuun mennessä ollut laskenut.
Mun ranteita koski. 

Äiti tuli, ja istu mun sängyn reunalle. 
" Iida ne lähti sitten sun takia pois. Mikset sää voi hyväksyä tätä"
Mun kurkkua kuristi ja kiukun kyyneleet valu poskille. Miksei kukaan ymmärrä mua tai miltä musta tuntuu? 
Miks tuntuu niin pahalta puhua omalle äidille? Miten mä edes selittäisin kolmen vuoden vihan ja katkeruuden ja syömishäiriöt ynnä muut. Annoin sen lähteä ja jäin sängylle istumaan. 

Salille lähtö tuntu hyvältä tavalta purkaa agressioita, mutta sekin päättyi fyysiseen pahaan oloon, ja mössöbanaaniin. Onneks lämmin syli oli vastassa. Tuntu hyvälle hautautua tuttuun ja turvalliseen niin monien itkujen jälkeen. Olisin voinut itkeä silkasta onnesta.
Mutta mä säästän ne onnenkyyneleet siihen kun varmistus omasta asunnosta kilahtaa sähköpostiin. Pidän ainakin toiveet korkealla. 

Iida<3

perjantai 3. tammikuuta 2014

Give me more








Tässä olis nyt mun eiliset Ideaparkin ostokset. Kaikki nää löyty kaupasta New Yorker, joka onkin mun ehdoton lempparikauppa. En oo varmaan ikinä ostanu kerralla samasta kaupasta näin paljon vaatteita... Ja koska tein uudenvuodenlupauksen, että jokaista uutta vaatetta kohti laitan vanhan pois, niin nyt mun vaatekaappi suorastaan kirkuu. Näille tuli yhteishintaa 85e, vaikka alennuksessa suurin osa olikin. Ostin myös uuden nahkalompakon, kun toi mun vanha on parhaat päivänsä nähny.

Mutta jollakulla jotain mielipiteitä? :) Ite tykästyin tän viimesen topin selkäosaan ja sitten tohon pehmoseen flanelliruutupaitaan.

Iida<3