Mitä kuuluu tänään?
Terapiaan meno oli kuin pakkasessa kävely. Hartiat korvissa, iho kananlihalla (vaikka Tampereella onkin nautittu tänää hyvinkin trooppisesta ilmastosta) ja hitain askelin. Mä pelkäsin mennä sinne, sillä tiesin sen puntarin olevan siellä.
Punnitus oli tälläkertaa helpompi, ainakin se vaa`alle meno ei kestänyt puolta tuntia. Mutta sen jälkeen mikään ei ollutkaan enää helppoa. Se terapeutti kyseli. Kyseli kokoajan, kysymyksiä, johon mä en osannut vastata.
" Iida, kuvaile sun tunteita?"
" Mä oon pettyny"
" Tarkenna vähän. Miten pettynyt?"
" No...emmää tiiä. Pettyny"
Käynnin lopuksi se sitten sanoi ettei mun hoitoa ehkä jatkettaisi. Syynä oli mun suojamuuri. Se, etten päästä ketään sen läpi, etten osaa käsitellä mun painoa tai tunteita.
Jos mä osaisin suhtautua mun painoon, eikai mulla ois syömishäiriöö...??
Ens kerralla meillä on palaveri. Palaveri mun motivaatiosta ja siitä, oonko ehkä valmis tähän kaikkeen. Millon helkkarissa mä tiedän olevani valmis? Mä odotin saavani apua, mutta nyt mut laitetaan ulos. Koska mä en osaa puhua niinku mun pitäis osata. Enkä mä osaa suhtautua mun painooni niinku kuuluis.
Menin terapiasta sitten odotteleen mun parempaa puoliskoa keskustorille. Hengailtiin hetkisen ja lopulta käveltiin Pyynikille auttaan Minnaa muutossa. Ilta kulu muikeesti tavaroita kannellen. On se hyvä että mulla on tommonen "riskipoika" <3
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti