Mulla oli hyvä juhannus.
Perjantaina Tuula, Karo & Enna tuli Rossi-koiran kanssa meille. Laulettiin singstaria, pompittiin trampalla ja heiteltiin kärrynpyöriä. Iltasella haettiin Lauri linkkariasemalta ja käytettiin koiraa kävelyllä lähirannassa. Oli lämmintä, vaikka hyttyset söi. Väsyneinä nuokuttiin sohvalla Scream telkkarissa pyörien, kunnes jokainen tassutti pikkuhiljaa nukkumaan. Juhannusyö oli kaunis.
Lauantaina sain seuraa rakkaimmasta. Hipsutusta, jugurttia ja Teen Mom 2:sta, unohtamatta extempore yökyläilyä ja TF 2:sta sekä Simssiä yön tunteina. Nukkuminen on niin paljon parempaa toisen vieressä. Heräsin sunnuntaiaamuna onnellisena. Mitä mulle tapahtu sen aamun jälkeen?
Mä oon tänään syönyt ruokaa, niinku normaalit ihmiset. Mutta mä en pitäny sitä sisällä niinku muut. Ja mä en oo repsahtanu enää kuukausii. Paitsi tänään. En tiedä mikä sen laukas. Mutta sen jälkeen suuntasin pyörälenkille, vaikkakin mun herkät poskiontelot sai mut itkemään tuulenvireestä joka iski kasvoihin eteenpäin polkiessa. Tulin urheasti kotiinpäin, suihku ei oo tuntunut ikinä niin hyvältä. Vadelmasmoothiee uskalsin tehdä, sen kun tein itse ja tiesin mitä siinä on. Kuolasin kenkiä Nelly.comissa ja murehdin, ettei mun rahatilanne salli niiden ostoa. Ikinä. Elättelen hiljaisia toiveita Tallinnan-reissua silmällä pitäen. Kenkiä mä hamstraan, sillä niitä ei tarvitse sovittaa sovituskopissa. Niiden osto ei ikinä tuota sitä suunnatonta kipua. Sillä mun jalka ei kasva enää.
Mutta mua kaduttaa että palasin niin monta askelta taaksepäin. Terapia odottaa torstaina. Ja vaaka. Mä en halua mennä. Mä mielummin kuolen kun astun sille vaa´alle taas...
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti