Mitä kuuluu tänään?
Terapiaan meno oli kuin pakkasessa kävely. Hartiat korvissa, iho kananlihalla (vaikka Tampereella onkin nautittu tänää hyvinkin trooppisesta ilmastosta) ja hitain askelin. Mä pelkäsin mennä sinne, sillä tiesin sen puntarin olevan siellä.
Punnitus oli tälläkertaa helpompi, ainakin se vaa`alle meno ei kestänyt puolta tuntia. Mutta sen jälkeen mikään ei ollutkaan enää helppoa. Se terapeutti kyseli. Kyseli kokoajan, kysymyksiä, johon mä en osannut vastata.
" Iida, kuvaile sun tunteita?"
" Mä oon pettyny"
" Tarkenna vähän. Miten pettynyt?"
" No...emmää tiiä. Pettyny"
Käynnin lopuksi se sitten sanoi ettei mun hoitoa ehkä jatkettaisi. Syynä oli mun suojamuuri. Se, etten päästä ketään sen läpi, etten osaa käsitellä mun painoa tai tunteita.
Jos mä osaisin suhtautua mun painoon, eikai mulla ois syömishäiriöö...??
Ens kerralla meillä on palaveri. Palaveri mun motivaatiosta ja siitä, oonko ehkä valmis tähän kaikkeen. Millon helkkarissa mä tiedän olevani valmis? Mä odotin saavani apua, mutta nyt mut laitetaan ulos. Koska mä en osaa puhua niinku mun pitäis osata. Enkä mä osaa suhtautua mun painooni niinku kuuluis.
Menin terapiasta sitten odotteleen mun parempaa puoliskoa keskustorille. Hengailtiin hetkisen ja lopulta käveltiin Pyynikille auttaan Minnaa muutossa. Ilta kulu muikeesti tavaroita kannellen. On se hyvä että mulla on tommonen "riskipoika" <3
Iida<3
tiistai 25. kesäkuuta 2013
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Jussia, repsahduksia ja muita hullutuksia.
Mulla oli hyvä juhannus.
Perjantaina Tuula, Karo & Enna tuli Rossi-koiran kanssa meille. Laulettiin singstaria, pompittiin trampalla ja heiteltiin kärrynpyöriä. Iltasella haettiin Lauri linkkariasemalta ja käytettiin koiraa kävelyllä lähirannassa. Oli lämmintä, vaikka hyttyset söi. Väsyneinä nuokuttiin sohvalla Scream telkkarissa pyörien, kunnes jokainen tassutti pikkuhiljaa nukkumaan. Juhannusyö oli kaunis.
Lauantaina sain seuraa rakkaimmasta. Hipsutusta, jugurttia ja Teen Mom 2:sta, unohtamatta extempore yökyläilyä ja TF 2:sta sekä Simssiä yön tunteina. Nukkuminen on niin paljon parempaa toisen vieressä. Heräsin sunnuntaiaamuna onnellisena. Mitä mulle tapahtu sen aamun jälkeen?
Mä oon tänään syönyt ruokaa, niinku normaalit ihmiset. Mutta mä en pitäny sitä sisällä niinku muut. Ja mä en oo repsahtanu enää kuukausii. Paitsi tänään. En tiedä mikä sen laukas. Mutta sen jälkeen suuntasin pyörälenkille, vaikkakin mun herkät poskiontelot sai mut itkemään tuulenvireestä joka iski kasvoihin eteenpäin polkiessa. Tulin urheasti kotiinpäin, suihku ei oo tuntunut ikinä niin hyvältä. Vadelmasmoothiee uskalsin tehdä, sen kun tein itse ja tiesin mitä siinä on. Kuolasin kenkiä Nelly.comissa ja murehdin, ettei mun rahatilanne salli niiden ostoa. Ikinä. Elättelen hiljaisia toiveita Tallinnan-reissua silmällä pitäen. Kenkiä mä hamstraan, sillä niitä ei tarvitse sovittaa sovituskopissa. Niiden osto ei ikinä tuota sitä suunnatonta kipua. Sillä mun jalka ei kasva enää.
Mutta mua kaduttaa että palasin niin monta askelta taaksepäin. Terapia odottaa torstaina. Ja vaaka. Mä en halua mennä. Mä mielummin kuolen kun astun sille vaa´alle taas...
Iida<3
Perjantaina Tuula, Karo & Enna tuli Rossi-koiran kanssa meille. Laulettiin singstaria, pompittiin trampalla ja heiteltiin kärrynpyöriä. Iltasella haettiin Lauri linkkariasemalta ja käytettiin koiraa kävelyllä lähirannassa. Oli lämmintä, vaikka hyttyset söi. Väsyneinä nuokuttiin sohvalla Scream telkkarissa pyörien, kunnes jokainen tassutti pikkuhiljaa nukkumaan. Juhannusyö oli kaunis.
Lauantaina sain seuraa rakkaimmasta. Hipsutusta, jugurttia ja Teen Mom 2:sta, unohtamatta extempore yökyläilyä ja TF 2:sta sekä Simssiä yön tunteina. Nukkuminen on niin paljon parempaa toisen vieressä. Heräsin sunnuntaiaamuna onnellisena. Mitä mulle tapahtu sen aamun jälkeen?
Mä oon tänään syönyt ruokaa, niinku normaalit ihmiset. Mutta mä en pitäny sitä sisällä niinku muut. Ja mä en oo repsahtanu enää kuukausii. Paitsi tänään. En tiedä mikä sen laukas. Mutta sen jälkeen suuntasin pyörälenkille, vaikkakin mun herkät poskiontelot sai mut itkemään tuulenvireestä joka iski kasvoihin eteenpäin polkiessa. Tulin urheasti kotiinpäin, suihku ei oo tuntunut ikinä niin hyvältä. Vadelmasmoothiee uskalsin tehdä, sen kun tein itse ja tiesin mitä siinä on. Kuolasin kenkiä Nelly.comissa ja murehdin, ettei mun rahatilanne salli niiden ostoa. Ikinä. Elättelen hiljaisia toiveita Tallinnan-reissua silmällä pitäen. Kenkiä mä hamstraan, sillä niitä ei tarvitse sovittaa sovituskopissa. Niiden osto ei ikinä tuota sitä suunnatonta kipua. Sillä mun jalka ei kasva enää.
Mutta mua kaduttaa että palasin niin monta askelta taaksepäin. Terapia odottaa torstaina. Ja vaaka. Mä en halua mennä. Mä mielummin kuolen kun astun sille vaa´alle taas...
Iida<3
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Juhannusjuttuja
HYVÄÄ JUSSIA! :)
Tosiaan, keskiviikolta ei tullutkaan mitään kuva/video materiaalia, jätin kameran kotiin jostain syystä enkä sitten sitä mukana enää yön pikkutunteina ois viittiny kantaakaan. Oltiin tosiaan Emmillä yötä, katottii alkuillasta jonkinsortin kauhuleffa, joka oli kyllä kummankin mielessä enemmänkin outo kun pelottava. Puolenyön aikaan päätettiin lähtee vähän käveleen ja päädyttiinkin tohon lähirantaan hengaileen ties keiden kanssa. Kotimatkalla oltiin puol neljän aikaa. Jalat oli ihan tunnottomat kylmästä ja kyllä me sit nukahdettiinkin nopeesti kun päästiin lämpöseen.
Eilen Minna ja muru oli täällä syömässä. Olin jo etukäteen varotellu äitee ja Minnaa, että pitää käyttäytyä kiltisti (ne kun on vähä rivoja suustaan) ja hyvinhän likat osas! Sillon kun ei syöty (tai juotu) niin maattiin Kiiskin kanssa mun sängyllä pelaillen Logo Quiz- pelejä. Tosi romanttista parisuhdeaikaa, tiedän :----D
Se oli kumminkin hyvin viihdyttävää, ja oikean ihmisen kanssa tommonenkin voi olla parasta ajanvietettä.
Mun juhannus kuluu kotona. Äite ja Eemeli pakkas tavaransa ja Kimin autoon hurauttaen mökille Teiskoon koko juhannukseks. Mä saan nauttia tänä iltana Tuulan, Karon ja ehkä Ennan seurasta. Ehkä parasta nähdä niitä kaikkia pitkästä aikaa! <3 Tänä iltana ei nukuta.
Huomenna muru tulee taas meille pitään mulle seuraa. Omissa korvissa mun juhannus ei kuullosta ollenkaan pahalta. Mä en oo oikeen ollut koskaan mökkijuhannus- tyyppiä, pitkä viikonloppu korvessa ei ihan houkuttele... Onneks sain luottamusta olla kotona tän viikonlopun. (:
Nyt meen valmisteleen paikkoja (ja itseäni) kirjottelen huomenna tai sunnuntaina.
Olkaa kiltisti, älkää hukkuko.
Iida<3
Tosiaan, keskiviikolta ei tullutkaan mitään kuva/video materiaalia, jätin kameran kotiin jostain syystä enkä sitten sitä mukana enää yön pikkutunteina ois viittiny kantaakaan. Oltiin tosiaan Emmillä yötä, katottii alkuillasta jonkinsortin kauhuleffa, joka oli kyllä kummankin mielessä enemmänkin outo kun pelottava. Puolenyön aikaan päätettiin lähtee vähän käveleen ja päädyttiinkin tohon lähirantaan hengaileen ties keiden kanssa. Kotimatkalla oltiin puol neljän aikaa. Jalat oli ihan tunnottomat kylmästä ja kyllä me sit nukahdettiinkin nopeesti kun päästiin lämpöseen.
Eilen Minna ja muru oli täällä syömässä. Olin jo etukäteen varotellu äitee ja Minnaa, että pitää käyttäytyä kiltisti (ne kun on vähä rivoja suustaan) ja hyvinhän likat osas! Sillon kun ei syöty (tai juotu) niin maattiin Kiiskin kanssa mun sängyllä pelaillen Logo Quiz- pelejä. Tosi romanttista parisuhdeaikaa, tiedän :----D
Se oli kumminkin hyvin viihdyttävää, ja oikean ihmisen kanssa tommonenkin voi olla parasta ajanvietettä.
Mun juhannus kuluu kotona. Äite ja Eemeli pakkas tavaransa ja Kimin autoon hurauttaen mökille Teiskoon koko juhannukseks. Mä saan nauttia tänä iltana Tuulan, Karon ja ehkä Ennan seurasta. Ehkä parasta nähdä niitä kaikkia pitkästä aikaa! <3 Tänä iltana ei nukuta.
Huomenna muru tulee taas meille pitään mulle seuraa. Omissa korvissa mun juhannus ei kuullosta ollenkaan pahalta. Mä en oo oikeen ollut koskaan mökkijuhannus- tyyppiä, pitkä viikonloppu korvessa ei ihan houkuttele... Onneks sain luottamusta olla kotona tän viikonlopun. (:
Nyt meen valmisteleen paikkoja (ja itseäni) kirjottelen huomenna tai sunnuntaina.
Olkaa kiltisti, älkää hukkuko.
Iida<3
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
tiistai 18. kesäkuuta 2013
I feel like I´m slipping away
Niin kai se on.
Mutta miten selität lähes ventovieraalle sun päänsisäistä ajatusmaailmaa jota et vielä itsekkään ymmärrä tai hallitse? Miten sä selität, miten paljon sua sattuukaan puhua siitä kipeimmästä aiheesta; omasta painosta.
Miten puhua ja avata tunteitaan, kun oon niin tottunut niiden piilottamiseen ja kun sä koitat pidätellä itkua niin, ettei suusta kuulu kun vaivaista nikottelua.
Me keskusteltiin puoli tuntia aiheesta menenkö vaa`alle vai en. Sitten mä menin. En kattonu alas, vaan suoraa ikkunasta ulos miettien hyppäänkö läpi. Sitten istuin takasin tuoliin. Keskusteltiin seuraavaks siitä mitä ajatuksia toi mussa herätti. Sitten terapeutti sano mun painon ääneen. Ja mä itkin taas, entistä pahemmin.
Nenäliinoja toisensa perään. Siellä huoneessa oli lämmin, mutta mun iho oli kananlihalla ja mun oli kylmä. Teki mieli heittää takki niskaan ja piiloutua sen alle. Mä en halunnut sen naisen katsovan mua, en ollenkaan.
Mä tiedän, että tää on aluks aina rankkaa, se sanoi. Mitä sekin siitä tietää. Se oli paljon pahempaa kun osasin ees kuvitella sen olevan.
" Iida, mikä on sun tavoitepaino?"
" 50kg"
" Miksi juuri 50?"
" Se kuullostaa hyvältä"
" Kai sä tajuat, että sun pitusella tytöllä tommonen paino on melkeinpä letkut kiinni ja sairaalaan?"
" Ei mua kiinnosta"
Niinpä. Mä mielummin painan liian vähän kun liikaa. Mua oksettaa. Mä haluan vaan laihtua, niin paljon kun mahdollista, niin äkkiä kun mahdollista. Mä en halua mennä sinne huoneeseen ja huomata sen luvun taas kasvaneen. Mä tiedän, että mun aineenvaihdunta on paskana, mutta mä korjaan sen. Ja sitten mä näytän, etten mä opi ikinä tykkään tästä painosta tai koosta missä liikun nyt.
" Iida, mitä sä tunnet tällä hetkellä?"
*nikottelua*
" Pystyisitkö avaamaan mulle mitä sun mielessä liikkuu?"
* suun aukomista, tuloksetta*
" Mä en voi auttaa sua jos en tiedä mitä sun päässä liikuu"
*nikottelua* " Mä oon vaan niin saatanan pettyny itteeni"
I told another lie today, and I got threw this day.
No one saw threw my games.
I know the right words to say, like " I don´t feel well"
" I ate before I came"
Then someone tells me how good I look and for a moment
For a moment
I am happy.
Mutta miten selität lähes ventovieraalle sun päänsisäistä ajatusmaailmaa jota et vielä itsekkään ymmärrä tai hallitse? Miten sä selität, miten paljon sua sattuukaan puhua siitä kipeimmästä aiheesta; omasta painosta.
Miten puhua ja avata tunteitaan, kun oon niin tottunut niiden piilottamiseen ja kun sä koitat pidätellä itkua niin, ettei suusta kuulu kun vaivaista nikottelua.
Me keskusteltiin puoli tuntia aiheesta menenkö vaa`alle vai en. Sitten mä menin. En kattonu alas, vaan suoraa ikkunasta ulos miettien hyppäänkö läpi. Sitten istuin takasin tuoliin. Keskusteltiin seuraavaks siitä mitä ajatuksia toi mussa herätti. Sitten terapeutti sano mun painon ääneen. Ja mä itkin taas, entistä pahemmin.
Nenäliinoja toisensa perään. Siellä huoneessa oli lämmin, mutta mun iho oli kananlihalla ja mun oli kylmä. Teki mieli heittää takki niskaan ja piiloutua sen alle. Mä en halunnut sen naisen katsovan mua, en ollenkaan.
Mä tiedän, että tää on aluks aina rankkaa, se sanoi. Mitä sekin siitä tietää. Se oli paljon pahempaa kun osasin ees kuvitella sen olevan.
" Iida, mikä on sun tavoitepaino?"
" 50kg"
" Miksi juuri 50?"
" Se kuullostaa hyvältä"
" Kai sä tajuat, että sun pitusella tytöllä tommonen paino on melkeinpä letkut kiinni ja sairaalaan?"
" Ei mua kiinnosta"
Niinpä. Mä mielummin painan liian vähän kun liikaa. Mua oksettaa. Mä haluan vaan laihtua, niin paljon kun mahdollista, niin äkkiä kun mahdollista. Mä en halua mennä sinne huoneeseen ja huomata sen luvun taas kasvaneen. Mä tiedän, että mun aineenvaihdunta on paskana, mutta mä korjaan sen. Ja sitten mä näytän, etten mä opi ikinä tykkään tästä painosta tai koosta missä liikun nyt.
" Iida, mitä sä tunnet tällä hetkellä?"
*nikottelua*
" Pystyisitkö avaamaan mulle mitä sun mielessä liikkuu?"
* suun aukomista, tuloksetta*
" Mä en voi auttaa sua jos en tiedä mitä sun päässä liikuu"
*nikottelua* " Mä oon vaan niin saatanan pettyny itteeni"
I told another lie today, and I got threw this day.
No one saw threw my games.
I know the right words to say, like " I don´t feel well"
" I ate before I came"
Then someone tells me how good I look and for a moment
For a moment
I am happy.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Joskus ei sanat riitä.
Mun päivä on ollut kutsu helvetistä. Ensimmäisen kerran vuoteen mä tutustuin ystävääni vaakaan. Ja kuten mä ennustin, se oli virhe. Mä en pelästynyt sitä lukua niin paljon kun luulin, mutta se jäi kummittelemaan. Oon tähän mennessä punninnut itteni jo 3 kertaa tänään.
Myös mun kissani päätti yllättää. Sadepäivän tekemisen puutteessa mä päätin siivota, ja tunnin puunauksen jälkeen katoin tyytyväisenä ympärilleni. Sitten se iski. Kimi käveli suoraa mun pöydälle ja väänsi oikein mehevän tuoksuiset kurakakat suoraa mun valkoiselle kirjoituspöydälle. Ja lattiallekkin sitä eksyi.
Mä tuijotin sitä suunnattoman raivon vallassa, kyyneleet valu pitkin poskia ja lopulta aloin nauraa aivan hervottomasti. Kenelle muka käy noin?
Järkyttävässä tunnekouhussa lähdin sitten lenkille. Sateen jälkeen metsäpolulla tuoksu hyvälle ja metsämansikoitakin löysin. Hymyilin varmaan ekan kerran koko päivänä ja ihan vaan silkasta ilosta. Mä kävelin kotiin melkeinpä tanssien, silti vilkuilin jatkuvasti kännykkää kaivaten mun parempaa puoliskoa.
Suihkun jälkeen ruisleipä maistui hyvältä ja nyt mun energiataso on huipussaan. Tulevalla viikolla odotan eniten keskiviikkoa ja torstaita. Keskiviikkona hurjastellaan Emmin kanssa ja torstaina Minna tulee meille syömään. Ja niin, myös mun apina <3
Sunnuntainjatkoja kaikille, toivottavasti muilla oli parempi päivä.
Iida <3
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Perjantaisurkua.
Mä oon kipeilly kotona, en pahasti kumminkaan.
Aamu alko milläs muulla kun vesisateella. Heitin myös mansikkasmoothiet meidän vaalealle keittiön matolle.
Totesin siinä vaiheessa, että ois kannattu jäädä vaan nukkuun, joten ryömin peittojen ja tyynyjen väliin jumittamaan MTV:tä. Murukin kävi mua onneks kattomassa <3
Mä en osaa oikein mitään tänään. Käytiin äsken kaupassa äiten ja Eemelin kanssa, sain piirrustuspaperia ja kyllä, juuri nyt se tekee mut oikein onnelliseks. Sillä H&M uusi vaatepaketti ei tehnyt. Mä odotin tosi kauan sitä shortsihaalaria jonka sieltä tilasin ja pettymys oli melko suuri. Reisistä teki tiukkaa, selästä se roikku. Mä en ees sitten kokeillut sitä toista. Huokaisin vaan syvään.
Älkää käsittäkö väärin. Kyse ei oo siitä vaatteesta, vaan siitä, että jouduin taas toteamaan että mä vaan tunnun kasvavan. Nää luonnonlait on säädelty niin väärin. Ja mua itkettää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)