Hupsis

 Tänään ei suju kyllä nyt yhtään mikään.

Paitsi, että oon ollu taas älyttömän huono bloggaaja, niin tuntuu, ettei mikään tekninen vehje suostu tekeen mun kanssa yhteistyötä. Koitan ladata uutta coveria, mutta loppujenlopuks se katos johki koneen syövereihin, enkä sitä enää löydä. Mitään ette kyllä menetä :D
Koitin tehä myös äsken videon tänne blogiin, mutta sekään ei onnistunut sitten millään tavalla joten luovuin aikeista.

Koko heinäkuu on ihan täynnä hulinaa ja vilinää. Oon tällä viikolla nähnyt Aksua, Ellaa ja Emmiä, tänä iltana suuntaan yöksi Tuulan luo Olkahisiin. Huomenna saan rakkaimman tänne viereen ja sunnuntaina suuntana on Luopioinen kera mahtavimman tyttöseni, Emmin tietty <3 Keskiviikkoon asti ois tarkotus viettää maaseutuelämää, ja sieltä kotiuduttu lähdenkin perjantaina meidän mökille Teiskon pusikkoon Kiiskittimen kanssa. En ois ikinä uskonu, että näin innokkaasti meen paarmojen ja hyttysten ruuaksi, melkeinpä viikoksi putkeen...
Kun mökiltä kotiudutaan niin pääsen onneks seuraavana päivänä reissun päälle, tyttöjen matkalle Tallinnaan. Tiedossa shoppailua, kasvonaamioita, hierontaa ja tietty terasseilla istuskelua. En valita, vaikka kiirettä onkin ja matkatavaroita pitää vaihtaa lennossa, tätähän mä oon odottanu koko kesän!

Hiukset kiittäis uudesta värjäyksestä, juurikasvu tunkee itsepäisesti pintaan. Rusketusrajat on mielenkiintoiset, ainakin nää kengistä jääneet. Selkä odottaa hierontaa, oon varmaan senkin kolhinut jossakin, sen verran vihlasee nousta aamusin ylös sängystä. Lomailu on helkkarin vaarallista, yöttömät yöt varsinkin. Mun kamerakin on taas saanut levätä kauemmin kun on ollut tarkotuksena. Hävettää.

Kuullaan,
Iida <3

Lohduton ja yksin

Ehkä mun pitäis sittenkin alkaa käyttää masennuslääkkeitä.
Vaikka oonkin ajoittain hyvin onnellinen, huomaan silti olevani hermostuttavan usein tosi alakuloinen ja vetämättömissä. Oon enemmän yksin, kun alunperin suunnittelin. Ja vielä on monta viikkoa edessä.
Mä en usko niiden pillerien parantavaan voimaan. En ainakaan uskonut. Nyt mä jotenkin hartaudella toivon, että ne vois viedän tän kasvavan ahdistuksen pois. Ei kesällä pitäis tuntua tältä.
Mä oon aina osannut olla yksin, ennen jopa ajoittain nautin siitä. Mitä tapahtu, en tiedä. Nyt mä en vaan enää osaa, olisin niin paljon mielummin koulussa, kun yksin kesälomalla kotona.

Mitä mulle on tapahtunu?

Iida<3

Ei otsikkoa

On taas vierähtänyt tovi, enkä oo kirjotellut. Syitä ei oikeastaan edes ole, ei oo vaan ollut mitään kerrottavaa.  Heinäkuu on toistaseks tuottanu mulle hienoisen pettymyksen epävakailla säillä. Välillä ukkostaa ja sataa, hetken päästä paistaa, on kylmä ja yhtäkkiä hiostavan lämmin. Oon nukkunut huonosti, päivisinkin nukahdellut päänsäryn siivittämänä ja illat pyörinyt valveilla.
Tiistaina tapasin rakkainta, käväsin kirjastossa ja odottelin sen töistä pääsyä. Ostettiin mansikoita ja ilta istuttiin Näsinkalliolla. Musta tuntuu tosi hyvältä.

Keskiviikkona pyörähdin Olkahisissa Tuulan ja Laurin seurana. Telkkarin tuijotusta, kärrynpyöriä ja frisbeen heittoa unohtamatta, mulla oli mielettömän hauskaa. Skopailtiin huoltoasemalle öljyn hakuun ja tankattiinkin samalla, ennenkuin huristelin kotiin. Kotona päälle iski taas suunnaton raivo, huomasin jälleen saavani pettyä äitiin, vaikka luulin, että asiat on sovittu. Odottelin yhteen asti sen kotiinpaluuta, kunnes nukahdin.
Torstain vietin kahvilassa ja kaupoilla kera Roopen. Oon ikävöinyt sitä miestä niin paljon, etten sanotuksi saa. Ehdottomasti yks mun parhaimmista ystävistä!

Eilen sain taas käpertyä kainaloon. Yks ihana tuli töistä meille vaikka oli varmasti ihan rättipoikki. Katottiin Titanic, äite leipo meille pizzaa ja köllittiin vaan. Koti-iltaa parhaimmillaan. Saattelin sen bussipysäkille kymmenen maissa, vaikka oisin mieluusti pitänyt sen yön yli.
Tänään käytiin torilla ostamassa mansikoita. Kotona leivoin pellillisen suklaa-vanilija-manteli muffinseja. Ilta kulu vauhdilla naapurin pikkusta leikittämällä. Nyt sattuu jalkoihin, mutta tuntuu hyvältä. Sain mä rahaakin, vaikka sitä ilmaseksikin tekisin.
Aamulla skopaillaan iskälle, sillä kun oli maanantaina synttärit. Mulla on ollut sitä kauhea ikävä.

Lauantainjatkoja. Palaillaan.

Iida<3

62 päivää sitten

Mää, parempi puoliskoni ja tietty mun törkeen upeet poseeraukset. 

Se laitto mun hiussia.. 

Tässäkin...

Mun uus perheenjäsen, joka nimettiin Kuutiksi <3

<3 

Photobomb.

Jooh. Meille tuli eilen kaks kuukautta täyteen. Sen kunniaks sain silmiä vetistävän kirjeen ja ton ehkä maailman suloisimman pehmoleluvalaan. Koska mulla on outo pakkomielle nimetä mun pehmolelueläimet ja kaikenlisäks vielä eri eläimen nimellä, niin tuo valas kastettiin Kuutiksi. Pari kuvaa napsittiin myös, mutta otokset ei ehkä ollu yhtä silmiä hiveleviä kun edellispäivänä.
Musta tuntuu, että tohon mieheen on kiteytynyt se kaikki mitä mä oon aina halunnu. En vois toivoo enempää. Tämmöst siirappilässytystä joudutte nyt kuunteleen, valitan :--D
Eihän kaks kuukautta oo aika eikä mikään, mutta kuluneen 62 päivän aikana ollaan koettu nii paljon erilaisia tunteita, hyviä ja pahoja, kovin voimakkaita kumminkin. Enkä vois onnellisempi olla. 62 päivää sitten mä sain omakseni jotain, mitä en ikinä uskonut saavani.

Mä rakastan sua.

Iida<3

Ps. Tänään näin pitkästä aikaa Jania, ja oli kyllä ihan huippua!:) Mun terapia päätettiin lopettaa, joten toistaseks oon erittäin omillani. Onnellinen, mutta epävakaa.

Näin vietän päivän poikaystäväni kanssa

Mun höpönassu <3 

Sen lempinimi ei suotta ole apina...

Joskus se vähän lagaa. 

Se bongas oikeen luonnonilmiön... Varpusen. 

Täs me vaa. <3 

Mangatyttöiltiin. 

Otsikko sopii kuin nenä päähän. Tämmöstä meno useimmiten on, tosin nyt yritettiin vähä käyttäytyä kameran läsnäolon vuoksi. Otoksia on miljoonia lisää, mutta suurin osa ei sovi kaikkien silmille... :D
Tänään on kulunut vuosi siitä kun tää blogi sai alkunsa. Siitä tuli heti mulle kovin henkilökohtainen juttu, mikä näkyy päivitysten sisällöstä. Ei oo paljoakaan mitä en täällä jakaisi.
Mä en tiedä mitä selittäisin. Muutakun sen, että naamanvääntely on selvästi yks meidän lukuisista harrastuksista. Mä rakastan tätä hölmöläistä ihan kauheasti <3

Iida<3

Ystävyydestä

Joskus sitä vaan pysähtyy. Sitä pysähtyy hetkeksi, vaikka poimiakseen kukan maasta. Sitten sitä alkaa miettiä omaa elämäänsä. Missä vaiheessa se on nyt. Mitä siitä puuttuu. Millaista se oli ennen.
Mulle on käynyt niin, aika usein tässä viimeisen kuukauden sisällä.
Mä oon usein pysähtyny miettimään, että millasta mun elämä on. Ja millasta mä haluaisin sen olevan. Mä olen tajunnut olevani yksinäisempi kun aikoihin. Mulla on paljon kavereita, joiden kanssa en silti vietä aikaa. Miksi? Mä en tiedä. Mulla tuntuu olevan aikaa vaikka muille jakaa, kellään ei vaan oo enää aikaa mulle. Ehkä se on mun syytä, ehkä mä päästin mun elämän siihen pisteeseen.
Ehkä mä unohdin ihmisiä ja vaivuin itsesääliin.

Totuus on, etten mä aijo jatkaa terapiaa. Mä oon ehkä ymmärtäny ettei musta ole vielä siihen. Mä en osaa vielä kohdata tosiasioita, enkä osaa keskustella mun syömisistä. Mä en osaa puhua mun tunteista.
Nytkin, mä murehdin kahdesta ystävästä, joilla tuntuu olevan mielessä niin paljon muuta, ettei mulle enää oo tilaa. Ja ymmärtäähän sen. Oli mullakin niin, vielä hetki sitten. En vaan osaa kertoa niille miltä musta tuntuu. Ja toisen oon tuntenut koko elämäni.
Mä oon silti kiitollinen, että kumpikin on jaksanut seistä mun rinnalla, kaikkien mun vaikeuksien läpi vanhempien avioerosta masennukseen ja syömishäiriöön. Emmi on kuunnellut mun mieshuolia varmaan enemmän kun kukaan. Eikä sen kaltaista ihmistä oo toista. Joskus mä vaan toivon, että osaisin ilmasta sen useammin. Kuinka rakas se mulle onkaan.

Mulla on paljon ystäviä joista välitän. Joita rakastan. Joita ilman en vois elää. Musta vaan välillä tuntuu, että oon melko yksin näiden tunteiden kanssa. Mä en oo varma, kuinka moni mun ystävistä ajattelee niin. Se voi johtua mun omasta epävarmuudesta, mutta sellanen olo mulla on nyt. Mä en osaa jatkaa mun elämää, jos en tiedä, kuinka moni jatkaa sitä mun kanssa.

Iida<3

VUOSI!

NYT KUULOLLE JOKAINEN LAHNA JA MURSU MIKÄ SIEL RUUDUN TOISELLA PUOLELLA TÄTÄ LUKEE! 

Eli siis mun blogilla tulee vuosi täyteen lauantaina, joten sen kunniaks aattelin toteuttaa taas jonkun yberpostausidean. Eli teillä on lauantaihin asti aikaa heitellä kommenttiboksiin, facebookkiin yms. muulla tavoin ideoita siitä mitä haluatte lukea? Käyttäkää luovuutta ja kertokaa mistä halutaan lukea, niin osaisin sitte kans suunnitella tän blogin jatkoa (:

Kiitoksia kovasti. Ootte ihania <3
Iida<3