Ajatuksissa.

[Mä todella rakastan sua.
Sä oot ystävä, joka ei ikinä jätä.
Mä en osannut kolme vuotta sitten edes kuvitella, mihin meidän ystävyys johtais. Että se kestäis näin pitkään.

Mulla on ollut vaikeeta, mutta et oo jättäny mua yksin. Oot seissyt rinnalla, auttanut aina kun oon tarvinnut apua. Luotan vaan harvoihin ihmisiin yhtä paljon kun suhun. Mutta sä oot osottanu, että voin luottaa.

Kukaan ei varmasti tiedä, kenestä puhun, mutta ei sillä oo väliä. Mä tiedän kenelle tää on kirjotettu.]

Musta tuntu, että tänään haluan ylistää ihmistä, joka on tehnyt ittestään kovin korvaamattoman mun elämässä. Sillä tänään peilistä mua on katsonut vaan ruma ankanpoika, liian pyöreillä kasvoillaan.

Iida<3

Sick of trying.

Oon niin kipeä kun ihminen voi olla. Neljänkymmenen asteen kuumeessa ei paljon naurata.
Mun hiihtoloma alkoi kuitenkin yllättävän hyvin, tänään oon vaan itkenyt kurjaa oloa ja pyörtyillyt pitkin kämppää.
Mun tavoitteena on parantua keskiviikoksi, sillä suunnitelmissa on leffa Roopen kanssa. Torstaina mulla onkin synttärit jotka vietän Olkahisissa Tuulan luona. Mulla onkin sitä höpöä jo ikävä <3

Mulla on silti yllättävän rauhallinen olo. Mun tulevaisuuden suunnitelmat näyttää kauheen hyviltä, ihanilta ja jänniltä. Nyt oon asiasta lähes varma. Lukion jälkeen mä lähden, ainakin vuodeksi. Mä lennän kun taivaan lintu, eikä kukaan saa mua kiinni.
Just nyt mä kaipaan silti halausta, lämmintä syliä ja suukkoa otsalle.




Iida<3

Tyttö joka pelkää.

Sua ei ole tehty, kenenkään kylkiluusta, ei raudasta tai puusta.

Miten tyttöjä tehdään?  

Hänen silmissään ei näy, miten hän pelkää. Hän ei halua näyttää, että sattuu. Hän ei halua olla nössö. 

Hän haluaa selvitä ja jatkaa elämää. Näyttää kaikille, että kyllä yksinkin selvitään. Hän haluaa muuttaa menneisyyttään, tyhjentää sen paskasta ja täyttää naurulla, ehkä silloin tulevaisuuskin olisi valoisa. 

Hän itkee, mutta vain katseilta piilossa. Hänen vartalonsa tärisee kylmästä ja jalat vuotavat verta. Häntä sattuu, muttei sitä sanota ääneen.
Hän kirjoittaa, kertoo miltä tuntuu. Hän polttaa tupakan, mietttii ja pyyhkii kaiken kertomansa pois. Hän ei halua muistaa. Hänellä on kaikki hyvin, niinhän sitä sanotaan. 

Hän on tyttö, joka ei halua olla heikko. Tyttö, joka haluaa näyttää, että jaksaa kyllä. Tyttö, joka ei usko parempaan huomiseen ja tyttö, joka pelkää. Pelkää pimeää, eikä halua sen jatkuvan. Hän on tyttö joka tarvitsee lohtua, mutta ei kehtaa sitä pyytää. Hän on tyttö, jota joku sanoi kerran lihavaksi. Ja tätä tyttöä, sinä katsot nyt silmiin. 

Iida

Stay with me.

Aurinko on todella se, mikä saa mut heräämään joka kevät uudestaan ja uudestaan.
Vaikka mun olo vaan pahenee päivä päivältä.

Uskaltauduin taas olemaan ilman meikkiä. Naked truht tai jotain sinnepäin. Mulla on kauhea ikävä.
Tuu tänne ja halaa mua, anna mulle syy elää.

Iida<3

Koittakaa ymmärtää.

Mä tosiaan vihaan matematiikkaa. Me ollaan käyty tätä taistelua läpi jo 9.vuotta, eikä loppua näy. Mä en vaan ymmärrä, miksen voi ymmärtää. Jos edes läpi pääsisi, en haluais istuu lukiossa kuutta vuotta.

Söin tänään salaattia. Oksensin. Ulkona on mielettömän kaunis sää, mä luen matikkaa ja teen vatsalihasreenejä. Kesä lähestyy, ja mun paineet sen kun kasvaa. Mä haluaisin lakata elämästä tämmösen stressin keskellä, miksei mun aivot ymmärrä. Mun on pakko jatkaa. Kurkku tuntuu karhealta, mutta ei se mua estä. Mä pyydän ymmärrystä.

Mä rakastan teitä. Ja erityiskiitokset erityiselle henkilölle, joka ei ikinä jätä mua yksin. Se lupas. Kiitos. Oot rakas.

Iida<3

Viiskyt vitun kiloa

Se tuntuu niin pahalta. Vielä 30kiloa, mä pyydän. Eihän lopeteta kesken, eihän.

Mua oksettaa,yhä useammin. Jokainen vilkaisu peiliin saa mut löytämään uusia vikoja itsestäni. Liian pyöreät posket, liian suuri pää. Mielettömät reidet ja lantio. Ovestakaan en kohta mahdu. 40 kiloa, ei se voi olla liikaa.

Yhtenä aamuna mietin millasta olis lentää. Lentää painottomana, ikuisuuteen, pilviin asti. Millasta olis mennä vaatekauppaan ja tuntee itsensä kauniiks. Millasta olis löytää sopivat rintaliivit alle 40eurolla. Musta tuntuu,että sohvatkin lahoo mun alle. 50 kiloa on mun tavote.

Iida<3

Hiljaisuus.

Hiljaisuus on sana joka kuvaa vähän, mutta silti paljon, mun viikonloppua. Meidän netti sano itsensä irti torstaina, (kiitos Elisa</3) eikä ole vielä suvainnut saapua takaisin.
Mun viikonloppu on kuitenkin ollut kaikkea muuta, kuin hiljainen, varsinkin perjantaista ei ääntä puuttunut. Juhlistin ystäväni Laasosen synttäreitä n. 40 muun ihmisen kanssa. Sain uusia tuttavuuksia ja tutustuin paremmin vanhoihin. Vaikka iltaan kuului kolinaa ja kilinää, niin naurusta ei ollut puutetta. Itse olin selvimmästä päästä, mutta oikeastaan se ei haitannut (: Saanpahan muistutella ihmisiä jälkikäteen sanomisistaan ;)

Eilen kävin leffassa ja syömässä äidin kanssa. Ensimmäinen kerta aikoihin kun syöminen ei tuottanut suurtakaan mielipahaa. Nukuin ruhtinaallisen pitkät yöunet, ja heräsin hyvillä mielin tänä aamuna - vaikka tähän tekstiin mennessä olen oksentanut jo kolmesti. Vietin iltaani Tuulan luona, sain nauraa keuhkoni kipeäksi. Tää viikonloppu oli just sitä, mitä niiden haluaisi olevan. Täynnä rakkaita ihmisiä ja huutonaurua. Mä olen kiitollinen. En mä muutakaan osaa sanoa.

Iida<3