Tyttö joka pelkää.

Sua ei ole tehty, kenenkään kylkiluusta, ei raudasta tai puusta.

Miten tyttöjä tehdään?  

Hänen silmissään ei näy, miten hän pelkää. Hän ei halua näyttää, että sattuu. Hän ei halua olla nössö. 

Hän haluaa selvitä ja jatkaa elämää. Näyttää kaikille, että kyllä yksinkin selvitään. Hän haluaa muuttaa menneisyyttään, tyhjentää sen paskasta ja täyttää naurulla, ehkä silloin tulevaisuuskin olisi valoisa. 

Hän itkee, mutta vain katseilta piilossa. Hänen vartalonsa tärisee kylmästä ja jalat vuotavat verta. Häntä sattuu, muttei sitä sanota ääneen.
Hän kirjoittaa, kertoo miltä tuntuu. Hän polttaa tupakan, mietttii ja pyyhkii kaiken kertomansa pois. Hän ei halua muistaa. Hänellä on kaikki hyvin, niinhän sitä sanotaan. 

Hän on tyttö, joka ei halua olla heikko. Tyttö, joka haluaa näyttää, että jaksaa kyllä. Tyttö, joka ei usko parempaan huomiseen ja tyttö, joka pelkää. Pelkää pimeää, eikä halua sen jatkuvan. Hän on tyttö joka tarvitsee lohtua, mutta ei kehtaa sitä pyytää. Hän on tyttö, jota joku sanoi kerran lihavaksi. Ja tätä tyttöä, sinä katsot nyt silmiin. 

Iida