sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hiljaisuus.

Hiljaisuus on sana joka kuvaa vähän, mutta silti paljon, mun viikonloppua. Meidän netti sano itsensä irti torstaina, (kiitos Elisa</3) eikä ole vielä suvainnut saapua takaisin.
Mun viikonloppu on kuitenkin ollut kaikkea muuta, kuin hiljainen, varsinkin perjantaista ei ääntä puuttunut. Juhlistin ystäväni Laasosen synttäreitä n. 40 muun ihmisen kanssa. Sain uusia tuttavuuksia ja tutustuin paremmin vanhoihin. Vaikka iltaan kuului kolinaa ja kilinää, niin naurusta ei ollut puutetta. Itse olin selvimmästä päästä, mutta oikeastaan se ei haitannut (: Saanpahan muistutella ihmisiä jälkikäteen sanomisistaan ;)

Eilen kävin leffassa ja syömässä äidin kanssa. Ensimmäinen kerta aikoihin kun syöminen ei tuottanut suurtakaan mielipahaa. Nukuin ruhtinaallisen pitkät yöunet, ja heräsin hyvillä mielin tänä aamuna - vaikka tähän tekstiin mennessä olen oksentanut jo kolmesti. Vietin iltaani Tuulan luona, sain nauraa keuhkoni kipeäksi. Tää viikonloppu oli just sitä, mitä niiden haluaisi olevan. Täynnä rakkaita ihmisiä ja huutonaurua. Mä olen kiitollinen. En mä muutakaan osaa sanoa.

Iida<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti