torstai 14. helmikuuta 2013

Sairasta leikkiä.

Joo, tänään on tosiaan ystävänpäivä. Mun mielestä tää on vaan kaupallista paskaa, sillä ystäviä ja rakkaita pitäis ylistää joka päivä. Niinpä mun ystävänpäivä kuluu kotona ollessa ja tätä kirjoittaessa. En panisi pahakseni omaa halikaveria, mutta kyllä tässä viel ehtii.

Kuten jo varmaan aiemmin mainitsin saan lähetteen Taysiin, jollekkin lääkärille, joka sitten kattoo ja tutkii, että mitä tehdään, kun pikku-Iidaa ahdistaa syödä. Tällä näkymillä aika ois heti hiihtoloman jälkeen 4.3 maanantaiaamuna. Mä en halua mennä sinne, jos ne alkaa kattella mun painoa. Oksennan ajatuksestakin, että  mun pitäis olla siitä tietoinen. Mua ahdistaa tietää, kuinka iso mää oon oikeesti.
Mun psykologikäynti eilen ei oikein ottanut sujuakseen. Mulla oli ollut tehtävänä listata omia hyviä ja huonoja puoliani paperille ja niitä me sitten käytiin läpi. Lopulta se esitti tähän asti vaikeimman kysymyksen; Jos mun pitäis palkita itteni jostain luonteenpiirteestä, niin mikä se olis ja miksi?
En osannut vastata ja kun asiaa vaan jankutettiin, mua alkoi itkettämään. Mä en ole palkinnonarvoinen ihminen, enkä todellakaan myöntäis itelleni mitään mitalleja siitä, millanen ihminen mä olen. Lopulta psykologi luovutti, eikä enään yrittänyt saada mua jatkamaan. Mä pidän siitä ihmisestä, mä en vaan pidä noista harjotuksista.

Lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas kun se ei osaa lopettaa. 

Iida<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti