tiistai 12. helmikuuta 2013

Ei mitään järkeviä sanoja.

Ansaitsisin taas jonkun " Surkein bloggaaja" palkinnon :D Mulla on ollut kirjotusaikaa vaikka kuinka, mutta tekstin tuottaminen on tuntunut ihan ylivoimaiselta.
No, onhan se sitä nytkin. Mulla on pää täynnä ideoita, ja silti niitä ei ole. Ristiriitaista, semmonenhan mää olen.
Mun viikonloppu oli mitä parhain pitkään aikaan, kuinka edellisestä tekstistä pystyi ehkä päättelemään. Mulla on helpottunut olo, vaikka lähdinkin tänään koulusta liian aikaisin pois. Tuntu vaan siltä, että pää hajoo ja keskittyminen oli vaikeeta. Puhun liikaa, hölötän suun ja korvat täyteen ja kuitenkin mun asiat keskittyy vain yhteen pieneen asiaan. Oon pikkuhiljaa opetellut päästämään vääristä ihmisistä irti, mulla on semmonen kauhee zen-fiilis, puhdistautunut olo. Kevät ei oo enään kaukana, ja sen myötä ei kesäkään.
Odotan niin sitä lämpöä ja kauneutta, sekä tietty mun rakkaita punasia hiuksia jotka värjään kesän myötä takas. Puhdasta rakkautta, auringonvalo ja pitkät yöt. En malta millään odottaa.

Mun maailma on taas heitellyt itseensä ympäri, enkä aina pysy kyydissä mukana. Milloin joka kusettaa, joku jättää yksin tai joku vaan hilluu olematta varma, miksi se on mun elämässä. Oon itkenyt tässä alkuviikon aikana niin ilosta, surusta kuin myös täysin selittämättömistä syistä. Mulla on ikävä sitä lämmintä syliä ja halauksia. Mulla on jatkuvasti kylmä ja ruokakaan ei pysy sisällä. Mutta ei se haittaa. Koska kohta tapahtuu jotain, joka saa mut voimaan paremmin kun ikinä. Mä olen siitä varma.

Iida<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti