Heijsån ja hyvää lauantaita (:
Mun lauantai näytti siis tältä. Aamupäivä iskän kämpillä, iltapäivästä Olkahisiin Noralle pitään hauskaa tyttöjen kans. Ehkä lauantaiks vähän väsynyttä menoa, mutta jututkin oli kyllä sen mukasia :D Naurettua tuli taas aivan yberpaljon ja tykkäsin siitä rentoudesta mikä oli päällä. Kuvista saattaa huomata, että suurinosa on aika tilannepainotteisia.
Lähdettiin Noralta joskus seiskan aikoihin ja käveltiin sitten Tuulalle. Juteltiin taas tosi paljon henkeviä, mikä saa mulla ainakin aina aikaan tosi rauhallisen ja helpomman olon. Saa jaettua sitä päänsisäistä maailmaa jonkun kanssa, joka ymmärtää.
Huomenna eikai ole ohjelmassa mitään ihmeempiä, koulujuttuja, (vaihteeks) ja semmosta.
Pitäkää hauska ilta, missä ikinä sen vietättekin ja naurakaa, paljon!
Iida<3
Eilen ei tosiaan ollut aikaa kirjotella, sillä vietin iltani Tampere-talossa kuunnellen sinfoniakonserttia. :---D
Käynti kuului osaksi meidän musiikinkurssia, vapaaehtoisestihan mun perjantai ei olis ollut tommonen.
Konsertti loppu 21.00 aikoihin ja kävelin sitten sieltä Näsinkalliolle, mikä ei ehkä ollut se maailman paras idea.
Mun oli tarkotus kääntyä ennen Tuulensuuta, mutta jossain määrin vaan lagitin niin paljon että unohdin sen, joten kävelin sitten Metsolle asti, kunnes muistin kääntyä :D
Kävelin sit halki pimeän Hämeenpuiston yksikseni, muutamassa puskassa istu jonkin sortin jengiä ja baareista lappas porukkaa pihalle, sain mää jonkinsortin huomiotakin, ei ehkä mieluisinta sellaista.
Se konsertti väsytti, mutta iskälle päästessä totesin, että mä haukottelen matikantunnillakin enemmän kun siellä, joten ehkei se sitten niin kauheeta ollutkaan (:
Tää oli vaan tällainen kuulumisten päivitys-postaus, meen Tuulalle iltapäivällä, joten kirjottelen varmaan illalla, toivottavasti kuvien kera, sitten vähän isompaa postausta!
Tänään leikkasin ja liimasin äidinkielessä, lauloin Tehosekoitinta musiikintunnilla ja surffailun iPadilla yhteiskuntaopin tunnilla. Ja lukiota sanotaan rankaksi.
Kyllähän tässä oma jaksaminen on koetuksella, koeviikko lähestyy uhkaavasti, ens viikolla pitäs jo alkaa käymään läpi muutamia kirjoja. Luvassa äidinkieli, yhteiskuntaoppi, musiikki, matikka ja englanti. Ei kiva...
Mutta tätä lukumäärää ja opiskelua tasapainottaa muikeasti kouluviihtyvyys. Sillä, uskokaa tai älkää, mä viihdyn Hatanpään lukiossa (: Mulla onnekkaalla on käyny semmonen tuuri, että ensin vietin kolme vuotta Tammerkoskessa saaden elinikäisiä ystäviä ja huippuopetusta ja nyt pääsin viel HaLuun.
Oon tutustunu ties millasiin ihmisiin, suurimmaks osaks ihaniin sellasiin.
Mikä sai mut ajatteleen tällästä asiaa? Pointsit menee Johannalle, jonka kanssa juttelin koulun jälkeen. Puhuttiin koulukiusaamisesta ynnä muusta ja tajusin kuinka hyvin meillä on asiat lukiossa. Ketään ei kiusata (ainakaan näkyvästi tai mun tietääkseni) ja ykkösten, kakkosten ja kolmosten välillä ei oo sellasta järjetöntä kuilua mitä yläasteella.
Oon huomannu muutoksen ittessäni myös. Mulla ei oo ongelmia puhua ihmisten kanssa joita en tunne, joskus en uskaltanu puhua ees niille kenet tunsin jollain asteella :D
Opiskelu ei tunnu juuri missään, kun tietää että aina joku jaksaa kuunnella ja auttaa, joku aina nauraa sun kanssa (tai sulle) ja on ihmisiä ketä voi halata kun iskee tarve.
Hatanpään lukio= Pure love
Ps. Tässä tänään päähän jääneet biisit, nauttikaa tai älkää, mutta mä nautin (:
Tänään on ollut tosi, tosi väsynyt päivä.
En oo jaksanut keskittyä oikeen millään tunnilla, kaikki puheet on menny toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Aivojen vireystaso laskenu ihan hälyttävälle tasolle.
Nukun yöni huonosti, syön huonosti ja mä vaan elän huonosti :D
Tänään oon menny koko päivän parin kahvikupin, banaanin ja yhen lämpösen ruuan voimalla.
Kuullostaa paljolta.
Päätin olla ottamatta stressiä koulusta, ja niin tosiaan kävi. En ota stressiä, eli en myöskään saa pidettyä mun mielenkiintoa yllä. Pitää ryhdistäytyä, etsiä kadotettu selkäranka.
Oon muuttanu mun lukujärjestystä ainakin 10 kertaa, ja nyt vihdoin sain sen tehtyä valmiiks. Ykkösvuodesta tulee rankka, suurinosa pakollisista aineista on nyt ujutettu ovelasti sinne lukujärjestykseen. Musiikkilinja, mutta musiikki jää nyt aikalailla kakkoseks.
Oon koittanut muuttaa mun asenteita tähä koulunkäyntiin ja aineisiin, pakko ne kemian ja fysiikan kurssit on suorittaa. Asennemuutos ei vaan tapahdu. Tiedän olevani huono, miksi yrittää uskotella muuta.
Tämmöstä liibalaaba juttua tulin kirjottelun puutteessa vääntämään. Meen viikonloppuna Tuulalle, joten koitan sitten kuvailla ja tehdä kaveripostausta sunnuntaina (:
Oon siirtäny ja lykännyt kaikkea mahdollista. Itseäni, ystäviä ja kameraa.
Ehkä mulla on nyt aikaa korjata ne asiat.
Ps. Jos löytyy vapaaehtosia hieroon mun hartioita, saa ilmottautua, niskajumitukset ei tunnu kivalta :(
Kun mulle annetaan tylsä tiistai-iltapäivä, kamera ja kuvanmuokkausohjelma, niin katastrofin ainekset ovat valmiit :) annan toki teidänkin nauttia näistä hekumallisista kasvokuvista, ja toivon todella että pääsisin pian kuvamaan oikeesti :D Himoitsen sellasia kunnon värikkäitä syyskuvia, en mitään iidan nassunvääntelyitä. ¨
Eipä oo oikein tapahtunut mitään, mistä voisin kirjotella. En oo kovinkaan syvällisellä tuulella tänään, oon kerrankin ottanu kevyesti! :D
Pitemmittä höpinöittä, saanen esitellä itseni ja Picasan.
Tän päivän ehdottomasti suurin kohokohta oli se kun tulin koulusta ääriään myöten täynnä olevalla bussilla, ja matkaa vauhditti kyydissä ollut ampiainen. Sain pistoksen.
Kotiin tullessa tyhjensin tiskikonetta, kun eräs uppiniskainen juomalasi päätti räjähtää mun käteen.
Tiistait ei vaan oo mun päiviä.
Oon aina ollut tosi naiivi rakkauden ja ihmissuhteiden suhteen. Oon pienestä asti odottanu sitä "unelmien prinssiä" , sitä yhtä, joka ois täydellinen mulle.
Mun tavoitteet ja odotukset oli korkeat, nyttemmin ne on realisoituneet aika tavalla. Mutta mä oon tinkiny niistä paljon, ehkä liikaakin.
Mä ihastun aina ihmisiin joita en voi saada, jotka on tavalla tai toisella täysin mun ulottumattomissa. Yleensä, oon vaan niin suurella sydämellä mukana alusta asti, että jokainen juttu päättyy kyyneliin.
Mun unelmien prinssi oli joskus hyväkäytöksinen, kiltti ja hellä, mutta en mä oo ikinä ihastunu sellasiin ihmisiin. Ihastun aina niihin, jotka loppujenlopuks ei ikinä tuu antamaan mulle vastakaikua, keiden kanssa mulla ei todellisessa maailmassa oo tulevaisuutta.
Ei sillä, että mulla olis kiire. Oonhan mää vasta 16.vuotta. Kyllä se sieltä tulee kun jaksaa odottaa. Siihen asti, ihan hyvä riittää. Järki unohtuu tunnepelissä vaan turhan usein, joten ehkä mä pyrin kehittämään sitä odotellessa. Ajattelisin seuraavan kerran aivoilla (kyllä, kaikille älypäille jotka asiaa epäilee, mullakin on sellaiset) enkä aina vaan tunteilla. Se on turhan kivuliasta.
Ehkä mun pitäs miettiä, mitä mä haluan oikeesti. Ehkä pitäs kasvattaa jonkin sortin suojakuori, etten päästäis ihmisiä niin herkästi lähelleni. Koska, haluunko mä oikeesti, että mun jokaiset miessuhteet jää vaan kuvitellun loiston tasolle ja todellisuudessa ne murskaantuu ennen alkua.
Yhtä kokemusta jälleen viisaampana, rakastuminen ei vaan oo mun juttu, ei ainakaan vielä vähään aikaan.
En silti menetä mun uskoa siihen, mun pitää vaan hellittää vähän. Ainakin yrittää.
Ehkä määkin löydän jonain päivänä ihmisen, jolle mä riitän just sellasena kun mä olen.
Sunnuntai on taas semmonen kun aina ennenkin. Väritön, kylmä ja tylsä. Joudun taas oleen ihan erakko, koska lämpöä on jonkun verran enkä halua uhmata kohtaloa menemällä ulos paleleen, ei innosta tulla taas kipeeksi.
Niinpä, kokoan taas postauksen tän hetkisistä unelmista ja haaveista. Ihan vaan blogin pohja-ajatusta silmällä pitäen ja koska on vaan semmonen fiilis. Tarviiko sitä enempää perustella.
Nauttikaa sunnuntaista kuitenkin, nyt kun on kaunis ilma! :)
Love u all
Iida<3
Valitettavasti tääkin on iskostunut mun päähän tosi tiukasti. Siitä ei vaan pääse eroon.
Kukapa nyt ei joskus kaipais pientä säätöä ja rakkautta elämään. ;D
Mä oon tosi innoissani, koska mulla toivottavasti alkaa ranska ens jaksossa! Oon jo pitkään kaivannu takas Pariisiin, ja kielen oppiminen lievittää sit ehkä vähä ikävää <3 Rakkautta ensisilmäyksellä.
Mulla on kauhea kaipuu ulkomaille. Enkä tarkota nyt mitään Tallinnaa tai Tukholmaa, vaan oikeesti johonkin kauas, johonkin missä olis tosi lämmin!
Vielä jonain päivänä mä tuun asumaan tommosessa paikassa.
Himoitsen uusia syyskenkiä, ehkei ihan tämmösiä kuitenkaan, mutta kengät on rakkaus <3
Uudet vaatteet on aina tervetulleita, ja sit viel kroppa jossa niitä kehtais käyttää...
Oon kuolannut toista rustokorua jo jonkin aikaa, voisin harkita käydä ottamassa...
Hajuvesien suurkuluttajana huomasin just että melkein mun jokainen pullo ammottaa tyhjyyttään... Hajuvedet tuppaa vaan aina maksaan semisti, joten täytyy kai odottaa jouluun....
