Kyllähän tässä oma jaksaminen on koetuksella, koeviikko lähestyy uhkaavasti, ens viikolla pitäs jo alkaa käymään läpi muutamia kirjoja. Luvassa äidinkieli, yhteiskuntaoppi, musiikki, matikka ja englanti. Ei kiva...
Mutta tätä lukumäärää ja opiskelua tasapainottaa muikeasti kouluviihtyvyys. Sillä, uskokaa tai älkää, mä viihdyn Hatanpään lukiossa (: Mulla onnekkaalla on käyny semmonen tuuri, että ensin vietin kolme vuotta Tammerkoskessa saaden elinikäisiä ystäviä ja huippuopetusta ja nyt pääsin viel HaLuun.
Oon tutustunu ties millasiin ihmisiin, suurimmaks osaks ihaniin sellasiin.
Mikä sai mut ajatteleen tällästä asiaa? Pointsit menee Johannalle, jonka kanssa juttelin koulun jälkeen. Puhuttiin koulukiusaamisesta ynnä muusta ja tajusin kuinka hyvin meillä on asiat lukiossa. Ketään ei kiusata (ainakaan näkyvästi tai mun tietääkseni) ja ykkösten, kakkosten ja kolmosten välillä ei oo sellasta järjetöntä kuilua mitä yläasteella.
Oon huomannu muutoksen ittessäni myös. Mulla ei oo ongelmia puhua ihmisten kanssa joita en tunne, joskus en uskaltanu puhua ees niille kenet tunsin jollain asteella :D
Opiskelu ei tunnu juuri missään, kun tietää että aina joku jaksaa kuunnella ja auttaa, joku aina nauraa sun kanssa (tai sulle) ja on ihmisiä ketä voi halata kun iskee tarve.
Hatanpään lukio= Pure love
Ps. Tässä tänään päähän jääneet biisit, nauttikaa tai älkää, mutta mä nautin (:
Kuullosti häröltä, nyt oon hiljaa.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti