sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Lohduton ja yksin

Ehkä mun pitäis sittenkin alkaa käyttää masennuslääkkeitä.
Vaikka oonkin ajoittain hyvin onnellinen, huomaan silti olevani hermostuttavan usein tosi alakuloinen ja vetämättömissä. Oon enemmän yksin, kun alunperin suunnittelin. Ja vielä on monta viikkoa edessä.
Mä en usko niiden pillerien parantavaan voimaan. En ainakaan uskonut. Nyt mä jotenkin hartaudella toivon, että ne vois viedän tän kasvavan ahdistuksen pois. Ei kesällä pitäis tuntua tältä.
Mä oon aina osannut olla yksin, ennen jopa ajoittain nautin siitä. Mitä tapahtu, en tiedä. Nyt mä en vaan enää osaa, olisin niin paljon mielummin koulussa, kun yksin kesälomalla kotona.

Mitä mulle on tapahtunu?

Iida<3

4 kommenttia:

  1. Masennuslääkkeet auttaa aluksi, mutta kun elimistö tottuu niihin, oot taas yhtä onneton kuin ennenkin ja lisäksi lääkeriippuvuus.

    En itse usko enää lääkkeiden parantavaan voimaan, löydän ainakin itseni aina uudesta masennuksen kuopasta- lääkkeistä huolimatta.
    Mulle ne ei oo ainakaan olleet mikään ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, mutta harkinnassa ne on silti yhä :c

      Poista
  2. Itellä masennuslääkkeistä aletaan luopumaan. Aluks niistä on apua, mutta kuten aiempi kommentti sen sanoo, niihin turtuu. Jäljelle jää vain illuusio niiden tuomasta avusta. Mun tarkoitus ei ole tuottaa epätoivoisempaa oloa, mutta vaan muistuttaa, että masennuksen ylipääsemisen avain ei ole pillereissä, vaan syvällä omassa itsessään. Ja uskon, että sä pystyt siihen. Kuitenkin kliseisesti sanottuna, siihen tarvii aikaa. Mutta kärsivällisyys ja sisäinen voima yhdistettynä auttaa ylöspäin parempaan suuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan sitten näin, kiitos kannustavasta kommentista:)

      Poista