maanantai 25. maaliskuuta 2013

Aina saa toivoa.

Tänään mä heräsin aurinkoon. Ulkona on oikea loskapaska, varpaatkin vähän kastui. 
Ja mä tosiaan yritän huijata tällä lauseella uskomaan, että mä nautin tästä. 
Muhun sattuu yhä. Ei ehkä niin näkyvästi, kuin talvella, mutta sattuu. Mun elämällä ei oo mitään päämäärää tai suuntaa. Mä vaellan täällä niinkuin eksynyt kala. Kala kuivalla maalla, mikään ei tunnu oikealta tai hyvältä. 

Nyt mä huijasin. 
Kyllähän musta tuntuu hyvältä. Musta tuntuu hyvältä nauraa, niinkun mä nauroin tänään. Vaikka mulla on ihan kamala nauru. 
Musta tuntuu hyvältä, kun aurinko paistaa. Se ei vaan ole vielä tavoittanut mun mieleni syvimpiä sopukoita. Sillä mä tunnen kipua, enemmän kuin iloa. 
Ehkä se muuttuu, kevään edetessä. Ehkä mä meen toukokuussa kouluun ja itken onnesta. Ehkä mun painonvahdinta hellittää. 

Aina saa toivoa. 

Iida<3 

2 kommenttia: