tiistai 8. tammikuuta 2013

Sanomattomia sanoja.

Mulla on yksinäinen olo. Oon päivä päivältä enemmän vakuuttuneempi siitä, että mun kohtalo tässä maailmassa on olla ikuisesti yksin. Oon valmis heittään pyyhkeen kehään jo tässä vaiheessa, ei mun sydän ole kivestä, ei se kestä kaikkea.

Mä uskoudun mun elämän suurimmista kipukynnyksistä, vaikeimmista asioista ja henkilökohtasista ongelmista. Mä saan ymmärrystä, sympatiaa, huolenpitoa ja rakkautta. Kunnes mut unohdetaan. Unohdetaan, että mä edes olin, hengitin tai puhuin. Sellanen fiilis mulla on nyt. Mulla on järjetön ikävä. En vaan tiedä ketä. Mua itkettää, mutta ei se haittaa, ei kukaan sitä kuule. Lupaan olla hiljaa, ehkä mut on sitten helpompi hyväksyä. Tosiasioilta on järjettömän helppo sulkea silmänsä. Etkä sä edes huomaa vaikka valehtelisin.
Joo mulle kuuluu tosi hyvää.

Iida<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti