lauantai 5. tammikuuta 2013

Arvostan, kiitän ja rakastan.

Mun viimesin postaus sai ihmiset liikkellee. Sen lukijamäärä on suuri ja kommenttejakin tuli kiitettävästi, enemmän kuin aiemmin.
Ymmärrän ihmisten huolenaiheet, tietenkin, kun noin avointa tekstiä kirjotan.
Mutta kukaan ei pysty mua pelastamaan. Mä saan tähän apua ja tukea, enemmän, kuin mä osasin edes kuvitella saavani. Totuus on silti se, että loppujenlopuksi vain mä olen ainoa joka tän kaiken pystyy lopettamaan. Kukaan ei pysty mun päähän asentamaan mikrosirua, joka pakottaa mut syömään tai kohottais mun itsetuntoa.

Mä tiedän tasan tarkkaan kuinka sairas mä oon ja että mä tarvitsen apua, päästäkseni tästä kierteestä eroon. Muttei se mua pelasta, ei se saa mua syömään normaalisti, eikä se motivoi mua oksentamisen lopettamiseen. Mulla ei ole tällähetkellä motivaatiota muutakuin laihtumiseen. Kukaan muu ei mua pelasta, paitsi mä itse. Ei mulla vielä ole siipiä selässä.

4 kommenttia:

  1. Onneksi sä tajuat oman tilantees ja oot hankkinu ja myös saat apua. Jotkut eivät edes nää syömishäiriötänsä ongelmana, eivätkä saa minkäänlaista apua ennenkuin on myöhäistä.

    VastaaPoista
  2. Tahdonvoima on ihmisen vahvin voima. Sä oot voimakkaampi ku luuletkaan! Ja vaikka sulla ei vielä olis siipiä selässä, niin se ei tarkota etteikö ne siitä kasvais. Ja niistä tulee vielä hienot, valkoset ja vahvat siivet!! Usko vaan ittees! :)) Ja nätti olet ja Kiian sana on laki! Eikä mitään muttia! >:I

    T: Kiia. :33

    VastaaPoista