You`re perfect to me.

Se on hassua miten mulle tulee aina niin paljon voimallisempi fiilis näiden psykologi käyntien jälkeen. Saan puhdistaa mun mielen ja mun ajatuksia, ja ikään kun jättää ne sinne huoneeseen. Tai, sitä mä ainakin yritän, sillä toistaiseksi se ei ole kauhean hyvin onnistunut.

Kuten varmaan kirjoitin blogiinkin, niin noin kuukausi sitten, sain mun elämään uuden, ihana ihmisen. Sain mahdollisuuden tutustua, ja oon siitä kiitollinen. Mutta musta tosin tuntuu, että ehkä mä pelotin sen ihmisen pois. Ehkä hän säikähti sitä tosiasiaa, etten mä ole täydellinen. Ehkä mun ongelmat on liikaa.
Mua itkettää ja surettaa, koska mä en tiedä mitä tapahtui. Mä olin oikeasti alkanut kiintyä ja välittää, mutta jälleen kerran, mut vähänniinkuin työnnetään "huomaamattomasti" sivuun. Ehkä mä oon edelleen vähän turhan luottavainen ihmisten suhteen.


Mulla on tosi haikea, surullinen, riittämätön fiilis. Eilisestä jatkaen, ihan kun mä en riittäisi. Ihan kun mä en olisi tarpeeksi täydellinen. Enkä mä ole, ainakaan kaikille. Mä kaipaan niitä, jotka on kadonnu mun elämästä ja niitä, jotka tulivat siihen, mutta vain hetkeksi. Ehkä mä ite sain sen aikaan, ehkä mun kalliolta hyppäämis-elämäntyyli ei heidän ajatuksiinsa sovi.
Mä lupaan silti yrittää jaksaa, sillä mä en aijo suoda ihmisille sitä tyydytystä, että kuolisin vielä.

Iida<3