Sunnuntai-iltoja.
Tää on taas tämmönen päivä, että tekstin tuottaminen ei ookkaan niin vaikeeta. Mun oli pakko saada kirjoittaa, rauhoitella itteeni, sillä huomenna on edessä ehkä mun elämän yks isoimmista jutuista. Huomenna, mä meen koulupsykologille. Viimeks kun siitä puhuin, aikaa tähän tapaamiseen oli viel viikkoja, mutta nyt se on edessä. Huomenna, aamulla. Ja mulla on enemmän kuin pelokas fiilis.
Ihan kun menisin hammaslääkäriin. Tarviin jonkun, joka pitää mua kädestä ja sanoo, että kyllä se hyvin menee, ei se satu kun hetken. Tiedän jo romahtavani itkuun siellä huoneessa. Jos palataan viime kevääseen, en olis ikinä uskonut, että mun oma tahto riittää tähän. Että mä pystyn hakemaan apua, ja mä taivun tekemään niin.
Mutta nyt kun tää hetki on koittanu, niin mä sanon, että oon helkkarin ylpee ittestäni. Viimeistään sillon, kun mun jalka on sen oven kynnyksen yli. Koska sillon mä en voi enää palata takaisin vaan mun on mentävä ja vietävä tää päätökseen. Mä voin oikeasti olla vielä onnellinen.
Iida<3
Hjuvin se menee:) sille kannattaa yrittää kertoo kaikki mikä mieltä painaa, koska itellä on ainaki sellane et päätän ennen sitä psykologia kertoo sille aivan kaiken mikä mua vaivaa mut si päädynki vaa vähätteleen omia ongelmiani. Että puhu sille vaik kui tuntuis et kehtaakko/uskallakko puhua sille erilaisista aiheista:)
VastaaPoistaMun on pakko, sen verran kauaa tota aikaa mää venasin. Ja mä yritän, en vaan oo tottunu puhuun mun ongelmista ihmiselle joka vois tehdä niille jotain, joten haasteena tää on edessä. (: Kiitoksia kommentista : 3
PoistaAloin nyt vasta lukeen sun blogia ja huomasin et kirjotat ihan älyttömän hyvin ! luin noita marraskuun tekstejä ja jotkut niistä sai mut tosi surulliseks, joten on tosi kiva kuulla että oot menossa hakeen apua sun oloos. Hyvin se menee , kyll sä pärjäät!:)
VastaaPoistaVoi ei kiitosta! :) Ja joo, marraskuu on ollut ehkä yks vaikeimmista... Ja olitpas oikeassa sinäkin, se auttaa kummasti kun voi jutella ihmiselle ilman tunnontuskia (: parempaan päin menossa!
Poista