Mä yritin vältellä sitä viimeseen asti. Mä protestoin, suljin siltä korvat ja silmät. Mutta en mä voi enää. Salakavalasti se on tänäkin vuonna hiipinyt mun sydämeen. Joka vuosi se tuo mukanaan tiettyä haikeutta, ja silti onnen tunnetta, että tääkin vuosi on selvitty. Joulufiilis kidnappas mutkin mukaansa, tänäkin vuonna, vaikka mä vastaan pyristelinkin.
Joulu ei oo oikeen ikinä ollut mulle mitenkään mieluinen juhlapyhä. Meidän lähisuvun joulu ei todellakaan oo harmooninen ja rauhoittava, päinvastoin. Stressaan jouluaattona varmaan enenmmän kun koko vuonna yhteensä. Jouluna syödään paljon ja vietetään aikaa perheen kanssa. Oot aatosta asti muutaman päivän vangittuna kotiis, sukulaisille ja hautausmaakierroksille. Paria päivää ennen uuttavuotta bussilinjat alkaa taas kulkea ja uskaltaudut itekkin soittamaan jonkun ulos.
Joulussa on aina jotain mikä saa mut rauhoittumaan, mutta samalla itkemään. Viatonta kauneutta, joka saa mut tuntemaan oloni maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Huonoksi, koska mä en nauti siitä. Mä en nauti jouluruuista, en perheen yhdessäolosta. Mä haluisin vain olla yksin. Viettää joulun ihan yksin.
Mä odotan uuttavuotta ja toivon, että se tulee pian, että saan taas arjesta kiinni. Ja tänävuonna mä aion pitää mun uudenvuoden lupaukset.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti