Juoksen itseni hengiltä.

Ette ikinä arvaa.

Tänään mulla oli ihan hyvä päivä.

Mä tapasin ystäväni Roopen ja mulla oli hauskaa. Naurettiin paljon ja me käytiin syömässä. Mä söin, eikä aluks tuntunu missään. Ei, ennenkuin nyt. Nyt mulla on niin järjettömän huono omatunto, etten kehtaa ees paikallani pysyä.

Haluan mennä juoksemaan. Haluan tuntea sen, kun kylmä ilma repii keuhkot rikki ja veri maistuu suussa. Niinkuin psykologin opettaja tänään sanoi, juoksea itsensä hengiltä. 

Mulla on ollut tänään ihan hyvä päivä, ja mulla on päällisin puolin asiat hyvin, sillä oon opetellu tässä hiljalleen antaan itelleni oikeuden. Oikeuden, olla epätäydellinen ja mokaileva, oikeuden olla inhimillinen ja oikeuden tehdä virheitä. Se on auttanu mua saamaan ees vähän elämästä kiinni. Mutta mä en silti pääse pakoon sitä totuutta, että parin päivän kuluttua on jouluaatto ja mun pitää käydä mun tähänasti yks vaikeimmista selviytymistaisteluista silloin. Jouluruoka tulee olemaan tänä vuonna mun viholliseni.

Mutta jokatapauksessa, mä aion silti viettää rauhallisen ja mahdollisimman hyvän joulun. Sillä, vaikkei se mun suosikkijuhliini kuulu, mä rakastan nähdä sen riemun, kun joku avaa mun antaman lahjan. Ja mä rakastan mun lähisukua, vaikka ne ihan hulluja tyyppejä onkin.
Juoksen sitten vasta keväällä.

Iida<3