lauantai 15. joulukuuta 2012

Herättäkää mut kun vuosi vaihtuu.

Tänään heräsin hiljaisuuteen. Kirjaimellisesti, sillä ääntä ei aamulla lähtenyt kun pienen köhinän verran. Syksyn toivottavasti viimeinen flunssa iski nyt. Nenä tukossa, korvat lukossa ja kurkku riekaleina suunnistin kuitenkin urheana Joulutorille iltapäivästä laulamaan. Varpaat kohmeessa ja hampaat kalisten yritin esittää urheaa aina tähän hetkeen asti. Ja nyt mua taas itkettää.
Asiaa ei helpota, että mun e-pillerit saa mulle aikaan mielettömän huonon olon, ihan kun oisin raskaana. Ja siksihän sitä kutsutaan, valeraskaudeksi, kun mun elimistö yrittää niihin totutella.

Mulla on maanantaina taas psykologiaika. Viimeinen ennen joulua. Oon kiitollinen, että sain vielä ajan, ehkä pystyn puhumaan sitten mun joulunpelosta. Siihen on enää viikko aikaa, ja hetki hetkeltä enemmän alan kammoksumaan sitä päivää. Niin paljon ruokaa ja ylimääräistä aikaa. Miten mun oletetaan selviytyvän siitä. Asiaa ei auta äidin jokapäiväiset herjat mun painosta.

Herättäkää mut kun vuosi vaihtuu.

Iida<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti