tiistai 16. lokakuuta 2012

Kuulut mun unelmiin.

Heijsån : 3

Mun syysloma on korkattu auki mukavasti matikan uusintakokeella, jota kuvaillakseni voin käyttää vaan yhtä fraasia: " Toivossa on hyvä elää".  Musta nimittäin tuntuu, että panostuksesta huolimatta en päässyt läpi- tälläkään kertaa. Fuck that shit.

Mun pää lyö kirjaimellisesti taas tyhjää. En osaa kirjoittaa, enkä lukea. En osaa ajatella selkeästi. Liian paljon asioita hoidettavana. Oon elänyt kokopäivän Iidan omassa haavemaailmassa. 
Tunnen monta ihmistä, joilla on jossain takaraivon seudulla semmonen ajatus "Unelmaminästä".
Tiedättekö, semmonen ihminen tai ihmistyyppi millainen haluais olla. Toiset haluaa olla saatanan hyvännäkösiä ja toiset taas äärettömän fiksuja. Kolmannet haluaa ne molemmat. 
Mun unelmaminä vaihtuu varmaan joka toinen nanosekuntti. Ensin haluan olla kaunis, sitten tunnen itteni turhamaiseks ja haluankin olla vaan älykäs. Haluan pidemmät hiukset ja lisää rohkeutta, haluan kauniin kropan ja loogisen päättelykyvyn matikantunnille. Haluan sinisemmät silmät ja hyvän kielipään...
Miksei ihminen voi olla tyytyväinen itseensä? Onko se joku ihmiskunnan kirous? 
Tiedän, että siellä on lukijoita, jotka ajattelee " kyllä mä oon ihan tyytyväinen itteeni". Mutta jos mietit, niin ootko oikeesti? Etkö ole ikinä ajatellut että voisit pienentää nenääsi tai olla sanavalmiimpi tietyissä tilanteissa? 
Jos et ole, niin iso halaus ja hymy, sillä niin ei tarvitsekaan ajatella. Ei sun tarvitse yrittää olla mikään "unelma".  Aina saa haaveilla, mutta on asioita johon ei vaan voi vaikuttaa. Ja sitten asioita, johon voi vaikuttaa. Jos haluat paremman kielipään, opiskele enemmän kieliä ja kovemmin. Jos haluat pidemmät hiukset, osta pidennykset. Unohdetaan yhdessä ne unelmat siitä millainen sun pitäis olla tai millainen haluaisit olla. Täydellisyyttä voi tavoitella, mutta sen saavutus on mahdottomuus. Jos mä oisin niinkun mun unelma, niin olisinko silti tyytyväinen? En helvetissä, vaan etsisin epäkohtia joita muuttaa.
Itsensä hyväksyminen on pieni askel joka vaatii suuria ponnisteluja. Toiset saavuttaa senkin helpommin kun toiset. Mutta yritetään kaikki yhdessä.

Iha järjetön teksti taas, mutta jaoin mun ajatuksia. Ja ne nyt on tunnetusti aina solmussa. 
Ps. Ulkona on aika kylmä :c
Hyvää syyslomaa!
Iida<3

3 kommenttia:

  1. Voi että tää oli hyvä postaus sai ittenikin ajatteleen :). Jotenkin tosi vaikuttavaa tekstiä nyt aloin itekin miettiin itteeni ja kaikkee mitä sanoit tossa tekstissä.

    VastaaPoista
  2. Oot liian oikees ; / Tärkeintä ois vaan miettii ees niit pienii hyvii puolii itessään, siitähän parempi itsetunto alkaa rakentuun. Aina se ei vaan oo niin helppoo, varsinkaan pitää niit hyvii puolii mieles ko kohtaus iskee...

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä. Täydellisyyttä ei varsinaisesti tarvitse tavoitella, sillä jokainen ihminen on täydellinen versio omasta itsestään. Kukaan ei oo parempi sinä, kun sä ite. Itsetunto rakentuu hyvän olon kautta. Kun tekee asioita, joista tulee hyvä olo. Mun maailman huonoin itsetunto on lähtenyt vahvistumaan pikkuhiljaa urheilulla, ei laihtumisella, vaan sillä, että tiedostan et mul on reenit n. 4 kertaa viikossa, sillä että teen edes jotain, ja kehityn siinä koko ajan. Ja sitten sillä kun luin viime jaksossa kaikkiin kokeisiin ihan sikana ja sain kaikesta kympit (minä jolla on aina ollut huonoja numeroita). Ja viettämällä aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka tekee mulle aina hyvän mielen. yms.

    VastaaPoista