Iltoja.
On väistämätöntä olla muuttumatta.
Ajan kulu, vuodet ja tapahtumat muuttavat ihmistä. Joskus hyvään, joskus huonoon suuntaan.
Mä en koe, että olisin ite muuttunut kauheasti. Ulkoisesti muutoksia on helppo tehdä, ja niitä määkin olen tehnyt viimeset 10.vuotta.
Mutta en koe, että olisin muuttunut sisältä. Oon saanut lisää rohkeutta, oon saanu vahvistusta mun persoonaan, siihen kuka oon. En tiedä sitä vielä täysin, mä vasta etsin itteäni. Mutta silti, pieniä muutoksia, ei mitään radikaalia.
Ihmisten muutokset on siis väistämättömiä. Toiset muuttuu enemmän kun toiset, se on surullista. Kaikkien on kasvettava otettava vuosi vuodelta enemmän vastuuta omista asioistaan, mutta oman persoonan vaihtaminen ei oo välttämätöntä.
Näin kuitenkin käy, harvoille, mutta tarpeeks useille. Niin useille, että puhun tästä asiasta.
Luulee tuntevansa jonkun, vaikkei oikeesti tunne. Luulee voivansa luottaa ihmiseen, johon ei oikeesti voikkaan. On voinut ennen, muttei enään.
Syy, miksi pohdin tätä tänään on yksinkertainen. Mitä enemmän karttuu ikää, sitä helpommin sen huomaa. Ennen niin läheiset ihmiset ei merkitsekkään enään juuri mitään. Ennen paras kaveri, on nykyisin "se".
Ja mä tunnen ihmisiä jotka on muuttunut.. Muuttunut liikaa. Niin kai se on.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti