Miten voikaan ottaa näin paljon stressiä ihmissuhteista.
Ei mulla muuta.
Nyt kaveripostausta!
Eli siis syyskuun tyttönä mulla on Tuula (:
Tutustuin Tuulaan Tammerkosken yläasteella, seiskan kevättalvella. Se on melkeinpä heti ensimmäisistä hetkistä asti ollut yks mun elämän tärkeimpiä ihmisiä.
Tuula on vahva persoonallisuus, josta löytyy herkkäkin puoli. Se ei pelkää näyttää tunteitaan, ja yleensä sen kanssa jutellessa ajautuu herkästi myös syvälliselle tasolle.
Mä voin puhua Tuulalle kaikesta ja luottaisin sen käsiin koko elämäni. Tuulassa on parasta sen rento elämänasenne, ihmisläheisyys ja avoimuus.
En tiedä mitä tekisin ilman sitä naista. Tuula varasti mun ensisuudelman, se kuuntelee aina kun itkettää ja sen kanssa oon saanu nauraa vatsalihakseni esiin useammin kun kerran.
Mä rakastan sitä naista.
En tiedä, mitä mä tekisin jos Tuulaa ei olis. Sen luo voi aina mennä, kun tarvii lohdutusta, niillä on aina ovet avoinna, kun tulee tarve päästä pois kotoa. Mun tulee sitä tosi nopeasti ikävä, koska ei nähdä enää päivittäin kuten parina viime vuonna.
Tuula on muuttanu mua ihmisenä ja tuonu mun elämään paljon ihmisiä, joista en halua luopua!
Ei taivaast, vaan täält maanpäällisest helvetist.
Toisin ku kuvis, sil oli tumma tukka.
Tavallisten joukos tää kummallisten kukka.
Ei ollu valkost kaapuu, eikä siipii seläs.
Sädekehä, kuosin takii ei muistikuvaa enää.
Mut muisto siit, et muisti, sehän riittää.
Tyyni ku hylätty puisto, ja mieli kiittää.
Pikkupirut mesoaa ja huutaa.
Palvon maata enkelin alla nyt, enkä mä haluu mitään muuta.
Osa hajoo, jos en saa olla sun kans.
Ajautuu niinku ajatus sust jonku muun kans.
Yritän ohjaa sua, mut hyväl tavalla.
Mä luulen, että se toimii, mut vaan ainoastaan ajalla.
Mä annan sulle nyt kaiken, kaiken.
Sinä, elämäni nainen.
Huuda, kun tarviit mua.
Ja mä lupaan sulle, etten mä tarvi ketään
muuta ku sua.
Ja lupaan, etten mä suutele ku sun
suuta, wuoo.
En olis uskonu, että mä tekisin tälläsen biisin.
Huuda, kun tarviit mua.
Mä huudan, kun mä tarvitsen sua.
Mut pelasti muinoin enkeli.
Ei taivaast, vaan täält maanpäällisest helvetist.
Toisin ku kuvis, sil oli tumma tukka.
Tavallisten joukos tää kummallisten kukka.
Olin epävarma ja mietin illoin,
mut tiedän sen nyt, ja mä tiesin sen silloin.
Kun ekan kerran silmämme kohtas.
Mihin nää kaksi täysin eri tietä johtas?
Tässä nyt ollaan.
Jos ei oltais törmätty, varmaan ei olis kestäny polla.
Olin rikki ja sä keräsit osat.
Heitit kylmää vettä naamalle ja herätit pojan.
Allikosta ojaan ja siitä takas tielle.
Mulla taitaa olla suhun pieni pakkomielle.
Mä annan sulle nyt kaiken.
Sinä, sinä, elämäni nainen.
Huuda, kun tarviit mua.
Ja mä lupaan sulle, etten mä tarvi ketään
muuta ku sua.
Ja lupaan, etten mä suutele ku sun
suuta, wuoo.
En olis uskonu, että mä tekisin tälläsen biisin.
Huuda, kun tarviit mua.
Mä huudan, kun mä tarvitsen sua.
Uu-u-uu..jee...uu-u-uu.
Mä huu...mä huu...
Mä huu mä huu-uu-uu...
Mä huu-uu-u-uu...
Mä huu...mä huu... mä huu-uudan...
Mä huu...mä huu...mä huu...mä huu...
Huuda, kun tarviit mua.
Ja mä lupaan sulle, etten mä tarvi ketään
muuta ku sua.
Ja lupaan, etten mä suutele ku sun
suuta, wuoo.
En olis uskonu, että mä tekisin tälläsen biisin.
Huuda, kun tarviit mua.
Mä huudan, kun mä tarvitsen sua.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti