perjantai 31. elokuuta 2012

Älä anna sen hallita sinua.

Iltoja :)

Joo, eli siis taas tämmönen forever alone-viikonloppu edessä. Huomenna pääsen onneks näkeen Roopee aamupäivästä, mutta silti.
Koska mulla on tylsä ilta, oon kerenny ajatteleen kaikenlaista. Kävin tossa tunnin mittasella lenkillä ja siinä metsässä talsiessa tuli mieleen vaikka mitä, mistä voisin puhua.
Ja nyt aijon jutella syömisestä. Tiedän, tosi kulutettu aihe tääkin, ja varmaan 200 ihmistä aattelee tän jälkeen että mää "en tiedä mistään mitään" ja "mielipiteet on vääriä" ynnä muuta. Mutta tää on mun blogi, joten ei tarvii lueskella, jos se noin elämää haittaa (:

Mä oon oikeen ruokavalion ihme. Mä lopetin voin/margariinin käyttämisen kun olin 6.vuotias. Siis, en voitele leipääni tai tunge sitä johki perunan päälle tai mitään vastaavaa ihmeyttä. En oikein ees muista, mistä se lähti, sen verran tiedän, että joku oli sanonu mulle, että musta tulee lihava jos syön voita.
Siinä iessä jo tommonen vaikutti ratkasevasti, ja lopetin. Nykyään tulee kylmiä väreitä ajatuksestakin, että joutusin laittaan sitä suuhuni. :D
Jokatapauksessa, tänä kesänä mun ruokavalio supistu sitten entisestään. Voin/margariinin lisäks pois jäi suuri osa maitotuotteista. Mulle ilmeni jonkin sortin maitoallergia.
Meillä on kotona juotu laktoositonta maitoa siitä asti kun mun pikkuveli oli 3.vuotias eli noin 8.vuotta.
Tänä kesänä mun masu sano sopimuksen irti ja niinpä jouduin vaihtaan kaikki maidot, jugurtit yms. luomutuotteisiin.

Täähän ei tietenkään riitä, vaan nyt oon hommannu itelleni ties mitä muuta syömisongelmaa.
Ihan näin kokemuksesta, niin ei kannata. Tiedän itekki, kuinka vammasta touhua tää on, mutta sille en voi enää mitään.
En kuitenkaan kannusta ketään asiaan, itekkin ajattelin ensin että "joo tää on varmaa joku vaihe, kyllä mää tästä eroon pääsen"
Ei se onnistu.
Oon ennenkin puhunu itsetunnosta, mutta nyt voin sanoo että kannattaa puhua asioista heti. Se kehittyy pian oikeesti vakavaks muuten.

En suostu kauheeta mainostuspuhetta pitämään, enkä kertomaan sen tarkemmin munkaan ongelmista. Blogin ideana on pienet rakkaudet, ei synkkyys. Mä haluun vaan herättää ajatuksia siellä jokaisen pienessä päässä.
Älkää leikkikö ruualla, se opetettiin jo lapsena.

524968_414983288546680_2018423518_n_large
Tumblr_m4ie4un0uy1rrhms4o1_500_large

Iida<3

2 kommenttia:

  1. piin teer dan tät. 2,5 kiloa keveempänä. nyt on olo kuin perseellä. ei muuta. moi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miltä tuntuu kun tuntuu perseeltä? :c
      Ja voiiii Helmii <3

      Poista