Oon edelleen täydellisen kujaileva bloggari.
Mun pää kumisee tyhjyyttään. Mun vähäisetkin aivosolut on karannu maan tasalle. Ei mulla oo mitään kerrottavaa tai kirjotettavaa.
Koulussakaan ei sattunu mitään, mikä poikkeis mielenkiinnollaan tavallisesta. Tutustuin jälleen uuteen ampiaisystävään, joka selvästi rakastui mun reisiin(?), sen verran se siin jaloissa kiehnäs. Hyi saatana.
Oon koittanu vältellä näitä turhia postauksia aina viimeseen asti. Epäonnistuin.
Mä oon niin vetämättömissä, mun päässä pyörii miljoona kysymystä vailla vastausta. Miljoona kysymystä, joita en voi jakaa tänne. Niin läheinen suhde mulla ei viel oo blogiini ja sen lukijoihin.
Onneks huomenna on perjantai. Tosin, mun ajanviettoystäväni ovat poissa maisemista, joten viikonloppu näyttänee samalta kun viimekskin. Yksinäiseltä, vähä uniselta ja hermoja raastavalta.
Mun tunneboikotti on epäonnistunut, suprise suprise. Ehkä mää siks oon niin väsyny jatkuvasti. En pysty päästään irti mahdottomasta.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti