Sitä ei osaa kuvailla, kaikilla se tunne on nii yksilöllinen. Useimmat sanois että perhoset lentelee vatsassa.
Mulla ei oo ikinä ollu perhosia vatsassa. Kun on rakastunut, pelkkä toisen kuvan näkeminen riittää, se jo saa mut voimaan pahoin.
Nimenomaan, voimaan pahoin. Mulle tulee rakastuessa kauheen paha olo, tekis mieli oksentaa. Luulen, että se johtuu pelosta. Rakkaus on iso asia, mua pelottaa hypätä mukaan niin isoon juttuun.
Pelkään menettäväni sen ihmisen jo ennen kun ees oon saanut sanottua mitään.
Oon ollut lyhyen elämäni aikana rakastunut kaks kertaa. Jo kaks kertaa. Ihastumisia on, menee ja tulee, mutta rakkautta oon tuntenu vaan kahdesti. Rakastan mun kavereita ja ystäviä, mutta se ei oo sama.
Mä tiedän etten tuu ikinä rakastaan ketään niin syvästi, kun näitä kahta ihmistä.
Se satuttaa.
Rakkautta on päästää toinen tarvittaessa irti. Niin määkin oon tehny. Se ei tunnu hyvältä, se tuntuu paljon pahemmalta kun itse rakastuminen. Mutta joskus on pakko.
En vaihtais näitä kokemuksia, sanoja ja tunteita mihinkään, en ees 100 miljoonaan euroon.
Sydän on särkynyt tässä tunnepelissä enemmän kun kerran, enemmän kun kolme kertaa. Ainakin viidesti.
Silti, tässä on jotain, mikä saa ihmiset tekeen tätä uudestaan ja uudestaan. Rakastumaan korviaan myöden.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti