Uusi alku

Musta tuntuu että tää päivä on juuri sopiva päivä kirjoittaa.
Mulle ja kalapojulle tuli puolivuotta täyteen. Kuusi kuukautta.
Mutta en mää siitä tullut nyt puhumaan.

Mä tulin ilmoittamaan, että oon yhä hengissä, tauon virkistämänä. Pidin tauon lähinnä siksi, että tää blogi alko tuntuu yhdeltä stressin aiheelta muiden joukossa. Mulla oli näyttämisen tarve. Kirjotin lähes joka päivä, koska halusin nähdä ketä mun asiat kiinnostaa. Unohdin, että alunperin ryhdyin kirjoittamaan vaan itseni vuoksi.
Tauko tuli siis tosiaan tarpeeseen ja nyt oon palannut uudistusmieltä täynnä!
Saan toivottavasti viikonlopulta enemmän kuvamateriaalia jolla voin blogini syöverit taas täyttää. Kunhan mun flunssa paranee lopullisesti niin äänitän coverin (joo tiedän, mun piti tehdä niitä vinopino varastoon, mutta oon ollut ties missä taudissa koko lokakuun)

Mitä tässä tauon aikana on sitten ehtinyt tapahtua?
Oikeastaan kaikkea hyvää, mutta silti huonoa. Ihmisiä on jäänyt taakse, kesän reunalle kun mä oon edennyt syksyyn. Lyhyesti siis, mä en tiedä, mitkä välit mulla on muutamaan ihmiseen, mutta henk.kohtaisesti oon epätoivoisen ikävissäni. Mä oon myös käynyt kuraattorilla pari kertaa. Asunnon haku on vielä vaiheessa, kunhan saadaan raha-asiat kuntoon tarvittiin siihen sitten lastenvalvojaa tai ei.
Mä oon itkenyt, hikoillut, nauranut, rakastanut, suuttunut, stressannut, nukkunut ja hengittänyt. Musta tuntuu hyvältä tulla kertomaan teille, että mun elämässä on enää hyvin vähän epäkohtia ja korjattavia asioita. Mä en sano enää olevani onnellinen, sillä mä en tiedä miten onni määritetään. Mutta hyvin lähellä ollaan, ainakin musta tuntuu siltä.

Tässä on muutama oma pärstäkuva ja kuvia False Alertin keikalta syysloman alusta. :3 Lol

Iida<3

Ps. Kaikki ehdotukset, toiveet yms. perverssit ajatukset otetaan vastaan :) Adios, ensi kertaan.

Blogitauko

Lauantaita vaan ja sillai. 

Eilisistä allasbileistä selvitty kunnialla. Meno oli huisin hauska ja mielettömän mahtava parhaiden ihmisten seurassa. Itse vältyin myös kaikenlaiselta draamailulta joten joka suhteessa onnistunut ilta. Omenaviini teki vähän kepposia pääkopalle, minkä tunsin näin aamusta. Tosin, tääkin päänsärky taisi johtua enemmän puutteellisesta veden juonnista... :D

Ottaisin illan uusiksi ihan koska vaan!

Musta tuntuu, että mun postaustahti on hiljentynyt kun ei oo mitään kurjaa tai erityisen kiinnostavaa kerrottavaa. Lisäksi mun lukijamäärä on vähentynyt kun sisältö on muuttunut enemmän iloiseksi kuin masentuneeksi. Niinpä oon päättänyt aloittaa blogitauon. Jatkan nyt lokakuun loppuun asti (ainakin) kerään uusia ideoita, opettelen käsittelemään videoita ja teen covereita vaikka ihan varastoon, ja palaan tauolta uudistaen koko blogia. En poista vanhoja postauksia, ne kun on osa tän blogin historiaa, mutta muutoksia postaustahdissa on luvassa ja saatte nauttia videoistakin useammin. 

See u soon guys, 

Iida<3 

Blogivideoo? Ideoita? Haleja? Something?

Ajattelin tehdä blogivideoo tässä mahdollisesti lähipäivinä jos saan hyviä ideoita? :)
Mulle ei kuulu mitään uutta ja hienoa, mä vaan laahustan päivästä toiseen. Huomenna pitäis mennä kattoon juhlamekkoo Katjuskalle ja reenitkin ois illalla. Ainiin, ja se koulukuva.

ANTAKAA MULLE IDEOITA :3

Iida<3

Oon iha rakastunut kyseiseen artistiin! :) <3

You don´t need water to feel like you´re drowning

Ehkä nyt on tauon paikka. 

Mä en oo taaskaa kirjottanu melkein viikkoon. Enkä mä tiedä missä mättää. 

Anna tulla talvi, mä oon paljon vahvempi kun vuosi sitten. 

Iida<3

Sunday feelings

Viikonlopun ihanuus tiivisty tähän aamuun. Sain herätä jo toisena aamuna sun kainalosta. Perjantaina paistettiin lettuja, löhöiltiin sohvalla ja hetki hetkeltä toivoin ajan kuluvan hitaammin. Lauantaina oli kaupassa käynnin vuoro, myöhästyttiin bussista, mutta se ei haitannut- olihan meillä suklaata. Tehtiin avokadopastaa, tuijotettiin leffoja. Illan paras hetki oli saada nukahtaa kylki kyljessä.
Aamulla oli lämmintä, sitä se toisen syli teettää. Pokemonin katselu oli ihan jees, samoin kahvi ja ruisleipä. En olis halunnut antaa sun lähteä, silloin mikään ei oo enää hyvin. Yritin tankata historiaa, sen sijaan nukuin päänsäryn voimasta hieman lisää. Mun piti leipoa äidin kanssa, mutta sen pahantuulinen seura ei oikein houkuta. Talo tuoksuu mokkapaloille.
Huomenna mennään leffaan, viisi kuukautta on kulunut kauhean nopeasti. Mä haluaisin pysähtyä, hengittää, kelata viikonlopun alkuun.

Iida <3

Cups

Blogissa ollut jälleen hiljaiseloa, oon pahoillani.
Päättöviikko, koeviikko, mikä onkaan, aiheuttaa omaa kiirettään. Eikä mulla oikeestaan oo mitään sanottavaa. Oon aika onnellinen tällä hetkellä. :)

Kukaa ei varmaa arvaa mitä reenaan! Kun saan ton menee täydellisesti niin kuvaan coverin :) Lupaus!
Isompaa postausta viikonlopun aikana, yritän ainaki.

Iida<3

I left because you never ask me to stay

Kaikilla on varmasti ihminen jota ei tuu ikinä unohtamaan.
Sellanen henkilö, joka on aina läsnä sun elämässä tavalla tai toisella.
Ihminen, jonka kanssa haluat viettää mahdollisimman paljon aikaa, joka on sulle tärkeempää kun mikään muu.
Hän saattaa olla se lähin uskottu, jolle uskaltaa kertoa kaiken. Joka ei tuomitse.
Hän saattaa olla se, kenen kanssa mieluiten lahnaa tylsät sunnuntait.
Hän saattaa olla paras ystävä. Sun syntymätön sisko, kaikista tärkein ystävä.
Ootte olleet kavereita pienistä asti, vannoneet ties mitä verivaloja. Ei sulla oo elämälle syytä ilman tätä henkilöä.
Mä uskon, että teillä kaikilla on tälläinen henkilö mielessä just nyt. Niin on mullakin. Mutta mun elämän tärkein on ehkä unohtanut mut. Ehkä se miettii mua, kun lukee tätä. Kyllä se lukee, ainakin uskon niin.
Kyllä se tietää olevansa aina mun ykköstyttö, vaikkei siltä oo aikoihin tuntunutkaan.
Ennen me oltiin yksi. Ajateltiin suunnilleen yhdessä, mikä näky tekemisissäkin sitten joskus.
Ennen vietettiin aikaa yhdessä useita kertoja viikossa. Sitten useita kertoja kuukaudessa.
Nyt mä näin sen viimeks kuukausi sitten.
Sattuu.
Miten joku, joka on sulle elämääkin tärkeempää voi noin vaan jäädä taakse? Miten soittaminen alkaa tuntuu vaikeelta. Miten alkaa tuntua ettei sua haluta enää sen toisen elämään. Sä et kuulu uusiin piireihin.
Mä toivon, että ehkä tän tekstin luettuaan se muistaa mutkin. Mutta en mä ole katkera, jos niin ei käy.
Meillä on paljon yhteisiä muistoja. Se kulkee mun mukana, tavalla tai toisella.




Iida<3