Kesäpaniikki ja kroppaviha

Kai se on jo virallista.
Kesä on tullut.
Mä rakastan aurinkoa. Voi kuinka mä  rakastankaan aurinkoa!
Mutta mä pelkään. Mua ahdistaa. Maanantaina mulla on ravitsemusterapia. Mä en halua että ne kyselee mun syömisistä. Mä haluan jäädä sieltä pois. Lopettaa. Onko pakko jos ei halua?

Mua ahdistaa pienet vaatteet. Mua ahdistaa kerätä katseita, katseita, jotka ikään kun riisuu ne vähätkin vaatteet mun yltä. Mua inhottaa esitellä maailmalle mun talven kalvettamaa, allergian raiskaamaa ihoa. Enkä mä halua kenenkään näkevän kuinka selvästi mä oonkaan epäonnistunut. Mä en paina 50 kiloa. Tai 60 kiloa.


Se tuntuu hyvältä
Rakastan pohjesärkyä ja hikoilua
Rakastan sitä mieletöntä endorfiiniryöppyä
Asfalttia jalkojen alla
Askel vielä
Juoksen lujempaa
Juoksen kunnes oksennan
Juoksen kunnes lihakseni repeävät
Ja jalkani vuotavat verta
Pakko juosta.

Iida<3

Löpinöitä maanantaista ja apinoista.

Jälleen yksi masentava maanantai takana. Vaikka mulla on maailman paras poikaystävä, joka kauniisti mua kehu, niin ei se pelastanu mun olotilaa. Jotenkin taas kotiin päästessä ollut kauheen levoton fiilis.Oon väsäillyt äikän portfolioo, saanutkin sen melkein valmiiksi. Mun ajatus ei luista ollenkaan suuntaan tai toiseen. Alan luisua takasin vanhoihin tapoihin, oksenteluun ja itseruoskintaan. Oon kummastakin päässyt hiljalleen eroon, mutta tänään mun ajatukset on sijoittunu lähinnä vaan molempiin. Lähestyvä kesä pelottaa mua, mä haluan olla laiha. 

Älkää käsittäkö väärin, ei mulla pelkästään paha olo oo. Mä voin oikeastaan ihan hyvin. Mun ympärillä on ihmisiä, jotka haluan siinä pitää. Ja mä niin pidän mun apinasta. Se on mun kantava voima, vaikka se ei ehkä sitä ite tiiäkkään. Ja se tykkää musta just näin. Voisinpa halata. Semmonen se on. Mun apina. 

Iida<3 

Once upon a time an angel and a devil fell in love

Eikö me voitais vaan kadota?
Eksyä jonnekkin ihan kahdestaan, hiipiä hiljaa metsässä.
Kulkea paljasjaloin kesäyössä asfaltilla.
Voitaisiin istua laiturilla, käsikädessä ja katsella laineita.
Ohi lipuvia veneitä, naurattaisit mua.
Etkö sä haluaisi karata mun kanssa?
Keinua pilviä kohti, niinku lapsena. Tuntea kosteaa ruohoa selän alla.
Mä haluan ratsastaa villihevosella ja kuunnella heinäsirkkoja.
Mä haluan hengittää sun kaulan tuoksua ja nukahtaa sun syliin ennen auringon uutta nousua.
Eikö me voitais matkustaa maailmalle?
Hypätä junaan jossain Euroopassa.
Juoda viiniä Eiffel-tornissa, kävellä humalassa Seinen rantaa.
Hikoilla kuumuudesta Delhissä, kumartaa pyhiä lehmiä.
Mä haluan seikkailla sun kanssa, kokea elämää.
Maistaa suolan Välimerellä ja uida mökkijärvessä.
Etkö sä haluis olla vaan mun kanssa?
Mä haluan.

Iida<3

Onnellisuus

Osotan taas huimaa aktiivisuutta tän blogin kanssa...
Mistä sitten kirjoittaa, kun on onnellinen?
 Mä en halua olla yks iso klisee, joka hehkuttaa miten ihanaa elämä on, vaikkakin just nyt voisin noin sanoa. Mun mieli ei todellakaan ole pelkkää aurinkoa, mutta valoisaa on kyllä. Mulla on niin hassu fiilis, jos omistaisin siivet, oisin jatkuvassa lennossa.
Mä olen ihminen. Ihminen, jolla on niin paljon vikoja ja heikkouksia. Ihminen joka itkee, lähes joka ilta. Mä olen ihminen, jolla on huono itsetunto ja ikuinen ulkonäköviha. Mutta, mä osaan tän kaiken keskellä olla myös onnellinen.  Ja se on paljon,  se on asia, johon en kyennyt vielä kuukausi sitten.

Mikä muuttui? Mä vai mun ympäristö?  En oo varma. Mua ei kiinnosta. Mä haluun vaan nauttia.  Kyllä mä opin kohta syömäänkin.

Iida<3

Rakastatko mua vielä kun olen ruttuinen?

Mä juoksen.
Uudet lenkkarit hiertää rakkoa, mun lonkkiin sattuu, en oo juossut aikoihin näin.
Juoksen hiljaa, mutta nostan nopeutta kokoajan. Lopulta mä huomaan hapen loppuvan ja pysähdyn. Silmissä sumenee, maisema heiluu, oksettaa. Mä alan itkeä. Siinä, keskellä lenkkipolkkua, mä itken ja hengitys on yhä katkonaisempaa. Mä tunnen olevani epäonnistunut, potkasen lähimpää puuta ja lyön itteeni pohkeisiin. Puristan kädet nyrkkiin ja avaan silmät. Onneks mä oon yksin, onneks kukaan ei nähny.
Mä pyyhin kyyneleet hupparin hihaan, ja kävelen vähän matkaa tietä eteenpäin. Keskityn hengittämiseen, vedän ilmaa keuhkoihin ja mietin, että miks vitussa mä teen tätä. Miks mä tapan itteeni tällä tavalla.
Mä juoksen takas kotiin ja lasken kaloreita päivän ajalta. Suussa maistuu veri kun mä heitän lenkkarit eteiseen ja sulkeudun huoneeseeni.

Tämmösinä hetkinä ei todellakaan tulis kattoo peiliin. Mä vilkasen eteisen peiliin, pysähdyn ja lyön reisiäni taas. Suljen huoneen oven, teen vatsalihaksia, kunnes mä huomaan etten hengitä. Riisun vaatteet ja piiloudun suihkuun. Mutta siellä veden alla, mä tajuan...
Mä tajuan kuinka onnellinen mä oonkaan. Vesi valuu kasvoilla, mä seison siellä, mutta mua ei itketä. Mä en ees ajattele mun kroppaa, sen vikoja ja heikkouksia. Mä ajattelen vaan sitä, että ehkä sillä ei oikeesti oo niin suurta väliä.
On olemassa ihminen joka haluu mut just näin.
Joka välittää musta just näin.
Joka ehkä jonain päivänä rakastaa mua just näin.
Mua alkaa melkein naurattaan, niin hulluks mä tunnen itteni siellä suihkussa.

Mä olen onnellinen.
Mulla on ihan hyvä olla.
Mulla on sut.



Iida<3

Happyfish

Katso Sara Bareilles - Love Song YouTubessa

Yks parhaista perjantaista potenssiin kymmenen! Terveystiedon koe oli yllättävän helppo, ja iltapäivän vietinkin kaupungissa yhen ihanan kanssa.
Kahvilakäynti, Laukontorilla kastuminen ja Ratinanniemen laituri hengailut on tosi jees oikeessa seurassa.
Mulla on nii hyvä fiilis, en oo miettiny mun terveydentilaa tai mitää muutakan viikkoon! Ja se on jo merkittävä juttu. Iltapäivään mahtui kiistelyä mangoista ja teestä, musiikin fiilistelyä kahvilassa ja hipsutusta, en valita.
Oon kyllä tosiaan hyvinkin kiintynyt mun apinaan <3 luet tän kumminki:3

Iida <3

Elämäsi suloisin virhe

Paras viettämäni vappu.
Ulkona ei satanutkaan, vaan paisto aurinko.
Mä sain puhuttua ihmisten kanssa, joita oon kaivannut jo pitkään.
Vessaan ei tarvinnut jonottaa edes puolta tuntia.
Ihmiset oli hyvällä tuulella ja ilosia, ainakin he, keitä tapasin.
Juotavaa riitti, hyvää seuraa oli myös enemmän kun tarpeeks.
Mun ilta sai mukavan käänteen heti alussa, masunpohjassa kutittaa.
Oksensin vasta aamuyöstä kotona, ei se enää haittaa.  Mulla on tosi hyvä fiilis.
Mä olen onnellinen.
Ja omistan maailman parhaan poikaystävä. 
30.4 2013 on ehdottomasti mun elämän parasta aikaa. 

Iida<3