tiistai 30. heinäkuuta 2013

Perfect

Tässä kaikessa on jotain todella tuttua.
Itkusta turvonneet silmät, ripsiväriä poskissa.
Silmissä kirvelee, joka kerta kun niitä räpäyttää.
Katson ulos ikkunasta, mutta sen takana ei ole mitään nähtävää.
Mä en näe sitä kaikkea mitä siellä on.
Kesäloma, eikä mun pitäis itkeä kun rakkoa kantapäässä.
Itken kaikkea sitä, mitä mä olen. Itken kaikkea sitä, mitä mä en ole.
Kuinka paljon mua ärsyttää.
Siellä jossain, noiden merkityksettömien asioiden takana on oikea syy, miksi mä itken.
Mä itken sitä, etten mä ole täydellinen.
En ainakaan sen kaikista tärkeimmän ihmisen silmissä.
Äiti. 

Iida<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti