Jälleen yksi masentava maanantai takana. Vaikka mulla on maailman paras poikaystävä, joka kauniisti mua kehu, niin ei se pelastanu mun olotilaa. Jotenkin taas kotiin päästessä ollut kauheen levoton fiilis.Oon väsäillyt äikän portfolioo, saanutkin sen melkein valmiiksi. Mun ajatus ei luista ollenkaan suuntaan tai toiseen. Alan luisua takasin vanhoihin tapoihin, oksenteluun ja itseruoskintaan. Oon kummastakin päässyt hiljalleen eroon, mutta tänään mun ajatukset on sijoittunu lähinnä vaan molempiin. Lähestyvä kesä pelottaa mua, mä haluan olla laiha.
Älkää käsittäkö väärin, ei mulla pelkästään paha olo oo. Mä voin oikeastaan ihan hyvin. Mun ympärillä on ihmisiä, jotka haluan siinä pitää. Ja mä niin pidän mun apinasta. Se on mun kantava voima, vaikka se ei ehkä sitä ite tiiäkkään. Ja se tykkää musta just näin. Voisinpa halata. Semmonen se on. Mun apina.
Iida<3
oon tosi onnellinen sun puolesta:)
VastaaPoistakunpa määki saisin kokea vielä ton tunteen.
tuntuu vaa nii toivottomalta ja edellisen jälkeen ei oikee osaa enää luottaa kehenkää.
Muttta nauti iha täysillä nyt, oot ansainnut sen:-)!
Kiitos kauheasti! Uskon että sullekkin löytyy vielä se oma, ei viel kannatta toivoonsa menettää:) puhun kokemuksesta.
Poista