perjantai 29. maaliskuuta 2013

Hiusten hulmutusta ja lantion rikkomista.

Without you I`m just a sleepwalker. 
Tumblr_mkfd4ek5dj1qlh3d2o1_500_large

Eilinen kohteli rankalla kädellä rakkaitaan. Lähdetiin Tuulan kanssa 18.07  junalla Tampereelta Helsinkiin, kohti Nosturia ja Metal Orgya. Lauri nousi kyytiin Riihimäeltä ja ilman kummempia päästiin junasta ulos. Sitten se ongelma vasta alkoikin. Koitettiin paljasjalkaisina Tamperelaisina suunnistaa Nosturiin, mutta eihän siitä mitään tullut, käveltiin väärään suuntaan ja ihan ympyrää. Testasin omaa viehätysvoimaani ja kysyin neuvoa eräältä Helsingin herralta, mutta joka ei sitten itsekään tiennyt missä kyseinen paikka oli. Tai sitten, se ei vaan halunnut auttaa meitä ja neuvoa mulle reittiä. Turhautumista, ärsyyntymistä ja kylmyyttä paettiin sitten taksiin, joka mutkien kautta meidät sinne vei.

Sisällä Nosturissa pupuksi pukeutunut mies jakoi valotikkuja. Ehtona oli että piti näyttää tissit tai ottaa muna suuhun. Tässä tapauksessa kyse oli onneks vaan tuikitavallisesta suklaamunasta, josta ansaitsin sitten vihreän ja sinisen tikun. Pettymys oli suuri, kun ne ei hohtaneet ihan kuten piti. Ens vuonna uudestaan ja sitten tissit esiin, jos sais vaikka hohtavampia tikkuja.

Keikka itsessään oli verta, hikeä ja kyyneliä. Yhdeksältä alotteli ensimmäinen bändi, väkeä oli vielä melko vähän. Kuolattiin Tuulan kanssa laulajaa, pupunaamioon sonnustautunut kitaristi hämmensi.
Toisen bändin laulajalla oli myös varsin komea ulkomuoto. Kymmenen maissa alkoi vaan keskittyminen herpaantua ja odotettiin malttamattomina puoleen yöhön, Turmion Kätilöiden soittoaikaan.

Kellon lyödessä 00.00 ei mitään kuitenkaan tapahtunut. Väsymys alkoi painaa jaloissa, niskoissa, hauiksessa ja mielessä. Oli kuuma, nihkeä olo ja pyörryttikin jo. Kärsimättömän aika on pitkä. 00.30 suvaitsivat herrat aloittaa ja olihan show odottamisen arvoinen. Taattua Kätilöitä katossa selkänsä varassa roikkuvista ihmisistä aina tulennielijöihin asti. Moshpitti äityi rajuksi, kukaan ei oikein ollut turvassa kolhuilta. Onneksi Pyry pelasti ja työnsi ihmisiä kauemmas etten kaatunut selälleni. Narikka jonossa kaikkia vitutti, haluttiin kotiin ja jalkojakin särki. Etuilevat humalaiset eivät mielialaa kohottaneet.

Käveltiin Tuulan ja Laurin kanssa Kamppiin, puolivahingossa sinnekin löydettiin. Puolen tunnin odottelun jälkeen päästiin bussiin ja lähdettiin kohti Tamperetta. Nukuin kolme tuntisen bussimatkan ajan puolen tunnin pätkiä, ja herätessäni 05.40 aurinko nousi kauniista ja oltiin jo Sääksjärvellä. Äiti oli linkka-asemalla vastassa, heitettiin Tuula ja Lauri kotiin Olkahisiin ja tultiin kotiin. Oma sänky oli hunajaa keholle ja nukuin 11.30 asti lähes tajuttomana. En olis halunnutkaan herätä sillä sen myötä mun keho reagoi myös kiputiloihin. Niskoihin sattuu enemmän kun laki sallii ja lantio rusahtelee eikä portaiden kävely onnistu juurikaan. Keikka oli kuitenkin kokemus, ei ehkä mieluisin, mutta yksi luku tähän vuoteen. Ja parhaassa seurassa, tottakai!

Tulipas pitkää tekstiä :D Toivottavasti kukaan ei kyllästy. Mun piti kuvata videoo, mutta koska en jaksa pestä hiuksia, meikata tai edes vaihtaa yökkäriä, niin luovuin ideasta.
7272_428200220603561_1039680224_n_large
Iida<3
Ps. Vapaaehtosia hieroon hartioita?
Pps. Hunajapupu. <3

2 kommenttia:

  1. Olipa ihana kuulla sun keikka kokemuksista:) ite tässä just viime tiistai kun oli keikalla niin on kiva kuulla muittenkin ihmisten keikka kokemuksia. Ja voi pystyn tunteen sen kivun kun kirjotan tätä mikä mulla oli sinä keikan jälkeisenä päivänä ja se väsymys en oo ikinä ollu niin väsyny :D kiva pitkä kommentti

    VastaaPoista