Koittakaa ymmärtää.

Mä tosiaan vihaan matematiikkaa. Me ollaan käyty tätä taistelua läpi jo 9.vuotta, eikä loppua näy. Mä en vaan ymmärrä, miksen voi ymmärtää. Jos edes läpi pääsisi, en haluais istuu lukiossa kuutta vuotta.

Söin tänään salaattia. Oksensin. Ulkona on mielettömän kaunis sää, mä luen matikkaa ja teen vatsalihasreenejä. Kesä lähestyy, ja mun paineet sen kun kasvaa. Mä haluaisin lakata elämästä tämmösen stressin keskellä, miksei mun aivot ymmärrä. Mun on pakko jatkaa. Kurkku tuntuu karhealta, mutta ei se mua estä. Mä pyydän ymmärrystä.

Mä rakastan teitä. Ja erityiskiitokset erityiselle henkilölle, joka ei ikinä jätä mua yksin. Se lupas. Kiitos. Oot rakas.

Iida<3