perjantai 11. tammikuuta 2013

Anna mulle syy hymyillä perjantain keskellä.

Sä et varmaan huomannut mua, sä et taaskaan tuntenut mua.

Mä en osaa enää kirjoittaa, siltä musta nyt ainakin tuntuu. Mun pää on yhtä sekamelskaa, enkä osaa eritellä mun tunteita tai ajatuksia. Mun on nälkä.
Mua vähän harmittaa, että lopetin tupakoinnin, sillä just nyt, mun tekis sitä ehkä vähän mieli. Mua stressaa, sillä ens viikolle pitäis olla tehtynä sata ja yksi asiaa. Enkä mä tiedä, miten mä sen hoidan. Ihan kohta on taas koeviikkokin.
Salaa mää myös panikoin tän ajan kulusta. Ihan kohta on jo kesä, eikä mun tavoite ole vielä lähelläkään. Alan stressata siitäkin. Voisko joku painaa jotain nappia, etten stressais? Voisinko saada sellasen napin? Välillä elämä on ihan liian vaikea elettäväksi.

Mua alkoi itkettämään bussimatkalla kotiin. Sitä se teettää, kun muistelee taaksejääneitä asioita. Välillä mua kaduttaa, etten ikinä avannut suutani ajoissa. Ehken mä vaan osaa toimia oikein ihmisten kanssa.
Voisin lopettaa koulun ja nukkua kesään asti. Nukkuminen kuluttaa kaloreita, eikä silloin tule ikinä nälkä. Perjantai tekee mut hulluksi.

537687_122698347890922_192681881_n_large

Myös tämmönen ajatus on toisinaan vieny mun keskittymisen. Mä pelkään tajuttomasti sellasta päivää, että joku mun tänhetkisistä rakkaista ei oiskaan mun elämässä enää 30.vuoden päästä. Tiedän, että niin ehkä käy, sillä heitä on paljon. Mutta pelkään silti. Oksennan ajatuksesta.

Sekavaa perjantaitekstiä, antakaa mulle jotain syitä hymyillä.

Iida<3


2 kommenttia:

  1. When life gives you lemons, take them. Because hey, free lemons!

    When life gives you lemons, give them back, so life will be all like "what".

    T. Milla c:

    VastaaPoista