Koska eilen tuli kirjotettua melko suoraan ja avointa tekstiä, niin ehkä tänään rauhotun. Ehkä mun olis aika kuunnella itteeni ja selvittää, mitä haluun tältä elämältä. En tiedä, mitä sivuvaikutuksia on panadolissa, mutta mulla on nyt tosi levollinen ja rauhaisa olo. Ihan kun leijuisin pilvissä. Ehkä se johtuu vaan siitä, että näin pitkästä aikaa Roopen tänään. Sain purkaa mun sydämeltä painon, sain puhua ihmisille, joka ymmärtää mua. Ja se rakastaa mua silti, vaikka oon ihan hullu.
Mun on silti pakko viitata eiliseen avautumiseen, ihan vaan, koska oon saanut kuulla asiasta näin jälkeenpäin. Mutta kaikille tiedoksi, etten kirjoita noin suoraa ja henkilökohtaista tekstiä siksi, että hakisin huomiota tai sääliä. Mä kirjotan noin, koska tää on mun blogi, jota lukee mun ystävät. Ihmiset, joita rakastan, joista välitän. Kirjottaminen on aina ollut mulle terapiamuoto, ja jos en saa purkaa mun ajatuksia tänne, niin on se kumma. Jos jotakuta ei kiinnosta, niin älkää lukeko. Niin yksinkertaista se on.
Tämmöset asiat ei ehkä oo maailman helpoimpia. Ja valitettavaa kyllä, kukaan ei oo täydellinen, en siis mäkään. Ihmiset tekee virheitä elämässään. Ja niin oon mäkin tehnyt ja tulen luultavasti tekemään niitä vielä paljon. Mä en pyydä muilta kuin ymmärrystä. Edes yrittämistä. Tiedän, ettei näitä asioita voi ymmärtää, ei aina tarvitsekaan. Mutta yrittäkää edes. Koska mä en jaksais enään ottaa vastaan valittamista siitä, miten säälittävä huomiohuora mä oon. Mun onglemat on ihan mun omia, ei kenenkään muun. Peace and Love.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti