Aattelin tänään olla iloinen ihminen. Voisin hehkuttaa miten ah, ihanaa elämä on, voisin angstata itteni suohon, mutta ei. Tänään mä oon neutraali.
Elämä on ihanaa, muttei täydellistä. Vituttaa, väsyttää ja naurattaa. Oon neutraali, joka suhteessa.
Koulussa menee hyvin, vois mennä paremmin, mutta tänään, hyvin riittää.
Iha outo tunne, koska oon tottunut oleen ääripää tunteissa. En oo varmaan koskaan neutraali. Ja nyt oon.
Tästä syksystä tulee varmasti parempi kun edellisestä (: Peukut pystyssä!
Oon saanu laulamiseen ihan uuden tulen syttymään. Tänään meidät laulatettiin äänialojen jakoa varten. Selvis, että mää voisin olla sekä sopraano että altto, ja että mun ääniala on laaja- laajempi, mitä ite ees tiesin.
Joten taidan nauttia mun hyvästä tuulesta oikein urakalla ja mennä lauleskeleen jotain sulosointuja naapureiden iloks parvekkeelle. En sentää, niin radikaaliks en oo viel ryhtyny.
Kokeilkaa hymyillä, tuntuu muuten hyvältä (;
Ja jos kouluun tarvii jaksamista, niin ettikää joku hyvännäkönen ihminen jota kattella. Oikeesti, kumman piristävää semmonen....
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti