sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Hermomyrkky

Saavuttamaton kohde on saavuttamaton.

Istun edelleen tän saman kuopan pohjalla, minne tipuin pari päivää sitten. Ylös nouseminen on raskaampaa, kun edes muistelin. Tai, ehkä ongelmat on vaikeampi kun viimeksi.
Ne huterat oksat, jotka mainitsin, katkeilevat yksi kerrallaan. En ehtinyt ottaa niistä kiinni.

Mutta on yksi. Yksi oksa, joka on muita vahvempi. Ja siinä mä aika-ajoin roikun henkeni uhalla. Se oksa on tehnyt mut riippuvaiseksi itsestään, addiktoinut mut itseensä, hermomyrkky.
En pärjäis ilmankaan.
Oon vakaasti päättänyt etsiä toisen reitin, kiivetä kädet rakoille, vaikka kiviä pitkin. Mikä tahansa muu, paitsi tuo oksa. Se ei oo mulle hyväksi, on näitä nähty ennenkin. En vaan pysty sivuuttamaan sitä, se on tärkeä osa mun toipumista.
Mä rakastan sitä oksaa.

Tääkin oli tälleen hyvin filosofisesti kirjotettu postaus :) Ymmärsitte tai ette, tää on mun ajatusmaailma tällähetkellä.
Nyt jaoin siitä palan tännekkin.

Love
Iida<3

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No ei kirjaimellisesti ottaen (: en vaan oo kovin kekseliäs, niin en tienny mikä tätäkin tekstiä kuvais :D

      Poista
    2. teksti oli hyvin kuvauksiellinen, mutta filosofia on pohdintaa :)

      Poista
    3. Tiedän, kiitoksia kommenteista, olen tarkempi tästä eteenpäin (:

      Poista