Don´t walk away

Kaikki on varmaan kokenu elämässään sen yhden päivän (vähintään) jollonka mikään ei onnistu, mikään ei tunnu miltään ja kaikki on huonosti? Hiukset ei asetu, naama vammailee, vaatteet ei ookkaan enää kivat kun pääsee kotoa pois ja on vaan totaalisen uupunut kaikkeen.

En tiedä, kuinka monelle on käynyt noin, mutta mulle on, ja tänään taas vaihteeks löysin ittestäni tuollaisen hirviön.
Onhan taustalla paljon muutakin, mikä saikin mut tänään itkeskeleen iha lahjakkaasti. Huomenna on musiikinkoe, perjantaina yhteiskuntaoppi, eikä koeviikko todellakaan paranna tätä olotilaa.

Oon vähän semmonen ihmisolento, etten oikein voi sysätä taka-alalle ongelmia ja ajatuksia. Mun tunteet vaikuttaa jokaiseen tekemiseen, joten kokeisiin luku on ollut aikamoista helvettiä, kiitos kaikenmaailman ihmissuhdekiemuroiden ynnä muun. Yritän tosissaan löytää jonkinlaisen motivaation, että jaksaisin keskittyä olennaiseen - kurssien läpäisyyn ja mielellään iha kohtuu hyvillä arvosanoilla.
Oon myös semmonen ihmisolento, joka tosiaan purkaa tätä pahaa oloa tänne blogiin ja pahoitteluni siitä. Jos mennään mun tunteiden ja mielialan mukaan tänne ei oo ilmestymässä kun synkkää tekstiä, joten kun lukemiselta ehdin, koitan kehitellä jotain mukavaakin luettavaa.

Oon toisaalta tosi vaikeaselkonen, sillä en oikeen osaa puhua mun tunteista kun pitäis. Mulla on nyt sydämen päällä tosi kipeä asia, mutten saa puhuttua asiasta tarpeeks. En vaan löydä oikeita sanoja. Sattuu, sattuu niin jumalattomasti. Nyt mun pitää kanavoida mun energia johonkin ihan muuhun. Hermosto lamaantuu ja se myrkky lamauttaa sydämenkin.

Onneks mulla on maailman parhaita ystäviä.
Love u all
Really
Iida<3