Valon etsintää

Eilisenkuvasaldoo Irjalasta, ulkoilua pimeessä ja valon etsintää.

Iida<3

Lieneekö minulle paikkaa mihin kallistaa pään

Olen yksin nyt ja yksin kai nyt jään 

Lieneekö minulle paikkaa mihin kallistaa pään

Koetin tavoittaa onnea suurempaa

En enää haikaile kultaa vaan tyydyn hopeaan

...

En tiedä mitä tahtoisin

Tiedän, etten siihen silti tyytyisi

Jos kaiken kauniin saisinkin

Kauneus minuun kauneutensa tuhlaisi

...

En huomaa hetkeä

En kaipaa nykyistä

Tulen eilisestä

Varjona menneestä

Kaiken minusta

Veit kaiken minusta 

Tätä hoen hiljaa

Tähän tahdon uskoa

...

Tunnevammaisuuteni pukuun iloisen klovnin puen

Aamuyöstä kun kallistan pääni niin huomista päivää jo suren 

On niin haikeaa katsella sinua nyt

Ja niin vaikeaa katsella suurta hymyä huulillasi

...

Kasailen kiviä rinnallesi ja etsin risuja ristiksi

Mitä vuoksesi en tekisi

Suutelen hellästi otsallesi, rukoilen onnea matkallesi

Sain kyvyn itkeä takaisin

Lyriikat tarjosi Mokoma. 

Kaiken muun kevät. 

Iida<3

Appelsiinimehun voima

Tämän aamun saavutuksia:
- Ei oksennusta
- Suihkuun raahautuminen omatoimisesti

Eilisillan saavutuksia:
- Kaks pulloa Fresitaa (toinen oli pieni, mutta silti)
- Ihan liikaa salmaria
- Hiustenvärjäys punaiseen
- Baariin selviäminen
- Baarista pois selviäminen oksentamatta
- Järkyttävän huojuvat askeleet
- Pusut Katjan kanssa
- Ihan liikaa alkoholia
- Mongoloidi kielellä puhuminen
- Sammuminen



Iida<3

No one would want to be in my shoes right now

Nukkuminen tuntuu paremmalta kun koskaan. Kevät ulkona, mustuus ja talvi mun sisällä. 

En tiedä mitä ajatella. Janoan rakkautta, läheisyyttä, huomiota. Sitten työnnän sen pois. Pikkuhiljaa kauemmas, ettei se pääse liian syvälle näkemään mun haavoja.

Nään painajaisia aika usein. Herään toisinaan yöllä kurkun karheuteen ja rinnassa pistävään kipuun. 

Voi kun mä vaan osaisin puhua. Toivoisin, että joku osais kertoa mitä mun pitäis ajatella. 

Mun omat ajatukset on vääriä. 

Mä tunnen vääriä asioita.
Kunpa ulkona satais viikon putkeen. Mä en halua mennä ulos.

Tyttöjen ilta Katjan kanssa tarjoaa skumppaa ja salmaria. Heseruokaa ja hiusväriä. Punaista, paljon punaista ja tekoripset. Baarikierroksen ja vahvan humalan. Nylon Beat ja Gimmel, kaikki parhaat soimaan.

Se kuullostaa just nyt niin hyvältä. 

Tänään mä haluan lähteä ulos, onneks mun ei tarvitse lähteä yksin.

Iida<3

Kevät on oikeesti pelottava

Keväässä on jotain pelottavaa.

Miten voi samaan aikaan tuntua niin hyvältä, kun odottaa kesää. Tietää, että parin kuukauden kuluttua on taas koulusta vapaa ja elämä muuttuu. Ja silti mulla on niin tyhjä olo. Itkettää joka toinen minuutti. Ahdistaa, rintaa puristaa, ääntä ei tuu. Kun oon yksin, oon levoton, en osaa keskittyä ja nukuttaa vaan. Silti, muiden luona, se olo ei helpotu. Haluun kotiin, päästäkää mut kotiin. 

Mun iloisuus, onni ja hyväntuulisuus lipeää käsistä pikkuhiljaa joka päivä. Mikään ei tunnu hyvältä. Miksi näin on, miksi taas? Miksei kerta riittänyt, miksi tän pitää jatkua? 

Kipua lievitti tänä aamuna koettu fyysinen kipu kun istuin neulan alla ensimmäistä tatuointia väsäämässä. Istuin siinä ja keskustelin moottoripyöristä. Salaa oisin halunnut kertoa, ettei mulla oo oikeestaan yhtään hyvä olo. Nauroin silti, rentouduin ja sitten sävähdin taas neulan täristessä luuta vasten. Nyt mulla on kelmutettu yläselkä ja väsyneet silmät.

Kevätmasennusta muilla kun mulla?
Ps. Mut löytää nyt myös bloglovinista

Iida<3

Sä kysyt miksi kyyneleet, mistä silmät itkeneet

Mun kamera on kuollut.

Korjauttaminen tulee maksamaan miljoonia, joten toistaiseksi se makaa kuolleena laatikossaan. Toivottavasti saan elvytettyä sen ennen kesää. 

Asuntokuume vaan kasvaa, nytkin viihdytän itseäni erinäisillä sivustoilla, Oikotie ja Vuokraovi kuuluu lemppareihin. Oon suuntaamassa illalla kaupunkiin juhlistamaan Tuulaa, sunnuntaikännit kuullostaa ihan hyvältä idealta. 

Mulle ja Kalalle tuli tänään 11kuukautta täyteen. Aika on kulunut nopeammin kun sen kuuluisi. Voisin vaan pysäyttää sen tähän hetkeen. Aurinkokin paistaa. Jopa risukasaan. 

Iida<3

Mitä mä haluan?

Se on aika pysäyttävää kun joku kysyy sulta että mitä sä haluat.

Mitä sä haluat tehdä. Mitä sä haluat sun elämältä.

Mitä sä haluat aamupalaksi tai minne sä haluat mennä.

Joillekkin ihmisille nää kysymykset on helppoja.

Ne tietää minne ne on menossa. Ne tietää mitä ne haluaa, minkä kahvin ne haluaa tilata tai mitä lajia omenaa ne haluaa ostaa. Mulle tämmöset kysymykset on ahdistavia.

Mä haluaisin aamiaiseksi kupin kahvia. Mutta mitä sä haluat syödä? Syödä? En mitään. Kahvi riittää. 

Mä haluan mennä lentokoneeseen ja lentää jonnekkin missä en tunne ketään. Alottaa vaikka ihan alusta. Mutta haluutko sä mennä huomenna elokuviin? Tai haluutko lähteä nyt ulos? Jaa. En mä tiedä. Haluan mennä sinne minne säkin. 

Mä en tiedä mitä mä haluan. En tiedä mitä mä haluan nyt, miten voin siis tietää mitä haluan kymmenen vuoden päästä. Tai mitä haluan huomenna aamiaiseksi. Kahvi on ihan okei. Ei mulla oo ruokahalua useinkaan kello 7.00 aamulla. Mä en osaa kuunnella itteeni. Haluan punaiset hiukset ja tatuointeja. Haluun venyttää mun korvia. Mutta mitä mä haluun mun elämältä? Mitä mä haluan tehdä? Millanen mä haluan olla?
Mitä?

Iida<3