Aloha!

Tulin viel lisäilee viimesii kuvia :--)
Eli siis tosiaan leivoin taas eilen mansikkakakkua koska äitellä oli nimipäivät. Tuli oikein hyvää, mikä kyllä näkyy yhden jos toisenkin masun seudulla.. ;)
Muutama kuva myös mitä nappasin kun kurkottelin ikkunasta sateeseen.

Iida<3

Sinisen violetit päiväunet

Maalari maalasi taloa, tarkemmin sanottuna pihamökkiä :--)
Kädet kipeenä ja maalia ties missä mm. poskilla, polvissa ja olkapäillä...
Huomenna iskälle ja tiistai-aamuna kohti Tallinnaa! Eli seuraavan kerran tekstiä tulee varmaan torstaina.
Tuskinpa lukeminen loppuu, kun näin innokkaasti oon kirjotellu...

Huomenna tulee täyteen 8 kuukautta, kun mää ja Miika alettiin seurusteleen. Eihän se varmaan paljolta kuullosta, mutta mulle se on saavutus. Tää on mun eka parisuhde ikinä, ja päin mäntyä on menty useasti. Tunteet heitelly suunnasta toiseen, mutta suurimmaks osaks tää on ollut auvoista kun kesäpäivä ja aurinko. (voiko noin ees sanoa..?)
Pitäkää lippu korkeella, kun oon poissa!
Iida<3

Pui<3

Lentäviä ajatuksia

Oon ollut ties minkä värinen. Vaalea, brunette ainakin miljoonassa eri sävyssä, porkkanapää, punapää ja nyt violetin-punainen. Väriä elämään eikös se niin ole.
Hiusvärin vaihto on kuin uusi identiteetti. Joka kerta kun oon värjännyt hiukset, musta tuntuu, kun oisin uudesti syntynyt. Hölmöä, eikö?
Kun olin vaalea, tunsin itseni pieneksi. En fyysisesti vaan henkisesti, olihan se mun luonnollinen hiusväri. Värjäsin ruskeaksi. Tunsin itteni vähän enemmän fiksuksi (toiveajattelua) sekä vähän isommaksi, hieman kasvaneeksi. Porkkana sai mut tunteen itteni vahvaksi, Peppi Pitkätossu meiningillä. Punaiset toi mulle itsevarmuutta, edes pikkusen. Ja nyt tää tumma. Ekana mulle iski emofiilis :--------D forgive me.
Mutta nyt.. Mää en tiedä. Mulle tuli vastuullinen olo. Hassua miten hiusväri saa mussa aikaan kaikkee tämmöstä. Oonko ihan pimeä vai vaan seonnut lopullisesti?

Oli muuten eka kerta, kun en alottanut tervehtimällä teitä.
Iida<3
P.s Tässä vielä jotain joka vie teiltä yöunet. Lupaan.

Toivon, toivon, toivon

Huomenta!
Tälläset aamut on kun luotu toiveisiin, unelmiin ja haaveisiin. Aattelinkin koota tän postauksen täyteen mitä ihanempia juttuja joita nyt haluaisin. Aina saa toivoa eikö? Joulupukkiin ja hammaskeijuun meni usko jo 10 vuotta sitten, joten ehkä mun pitäs alkaa ostolakkoon ja laittaa lompakko lihotuskuurille....
Tosin rahallakaan ei saa kaikkea ;)














Iida<3
Have a nice day.

Nää bileprinsessat herkistää

Glittertoppi, korkeet korot, föönatut hiukset, rakkolaastarit jalkaan.
Mustaa luomiväriä kulmille asti, hame niin lyhyt ettei sitä huomaa.
Vedetään kokaiinit nenään, otetaan taas uus kännitatuointi.
Näytetään huorilta, ketään ei kiinnosta toisten tunteet.
Kiivetään rappuja humalassa, rintsikatkin unohtu jonkun vessaan.
Talossa haisee oksennus ja halpa viina, marijuana ja imelä parfyymi.
Vaihdetaan kielarit kolmen kanssa, sänkyyn mennään kera viiden.
Ryömitään kotiin puolikontallaan, potkaistaan korkkarit jalasta kadunkulmalla.
Avaimet hukku matkalla, kas kumma, onneks aamuun on enää 2 tuntia.
Kyllä mutsi on taas ylpeä.
Iida<3

Keltanokkia liikenteessä

Heijdå :)

Tajunnanräjäytys. Millään muulla sanalla ei eilistä voi kuvata. Tunsin itseni osaksi festarikansaa mustissa vaatteissani ja vaaleanpunaisissa Hai-saappaissani. Vastoin odotuksia koko iltapäivänä ei kuitenkaan satanut, vaan aurinko paistoi paahtavan kuumasti koko päivän, aina iltaan asti. Too bad, rakkaussaappaat ne on silti.

Koska kyseessä oli ensimmäiset festarini ikinä, tunsin oloni varsin hohdokkaaksi. Kallista ruokaa, vielä kalliimpaa juotavaa, hiekkapölyä ja hikeä, ah!
Stam1na päästiin katsomaan eturivistä ja oli se sen kaiken seisoskelun ja hikoamisen arvoista. Hiukset liehuen ja nyrkit ilmassa heiluen, tunsin itseni osaksi jotain suurempaa.
Eihän tämä kaikki kuullosta kun "alkeelliselta paskanjauhannalta" sellaisten korvissa, jotka ovat puolet elämästään viettäneet festareilla. Mutta koska olin sen suhteen kokematon keltanokka, tunsin vaan mieletöntä mielihyvää.

Aijon ehdottomasti ottaa tuon kaiken uusiksi ensi kesänä. Selvisin hengissä  auringonpistoksesta, liasta, hiestä ja rakoista varpaissa. Tän päivän pääkipu oli sen arvoista. Korvissa soi tulpista huolimatta, ja päässä jyskyttää Stam1nan Lääke. ( Kiitos Juhalle joka pelastavana enkelinä jakoi kaikille tulppia<3)

Tunnen oloni kertakaikkiaan hyväksi. Se on kai tärkeintä.
Iida<3

P.s Kuvia ei tälläkertaa tullut, nauttikaa silti<3




kuvat (uskokaa tai älkää) weheartit.com

Festarit, ystävät ja happosade

Heijj :)
Huomenna on siis suuntana Tammerfestit, artisteina Stam1na, Mokoma, Kotiteollisuus, Viikate & Apulanta.
Seura on tietty mitä parhainta! Eli siis huomenna tuskin tulee tekstiä, vaan kertonen enemmän tunnelmasta perjantaina. Kameraa en välttämättä mukaan ota, riippuen säätilasta, sillä vedenkestävä kameralaukku on vielkä hakusessa ja kuulemma uutta korjausta ei suostu meidän talous maksamaan... :----------D

Eilen vietin , tottakai, aikaani taas reeniksellä kera Heikin, Eevan, Veikan, Janin, Laurin, Miikan, Leevin ja Rikun. Poikien reenaus loppui kyllä lyhyeen, Janikun lähti melko aikaisin paikalta, sillä oli jotain "menoo".
Kateuskilpikonna hiipi kolostaan, Riku on siel aurinkolomallaan ruskettunu ihan liikaa.....D:
Ja viisaana lapsena tietty, ulos lähtiessä jäin seisomaan suoraan nokkosten viereen ja poltin molemmat pohkeeni...

Tänään näänkin pitkästä aikaa vanhaa ystävääni. Surullista sinänsä, että koko ala-asteen ajan me oltiin erottamattomat kun paita ja peppu (en kyllä ihan ymmärrä tuon sanonnan merkitystä, eihän peppu ja paita liity mitenkään toisiinsa) mutta ylä-asteen alettua yhteyden pito harveni, saatettiin nähdä kerran kuussa. Se oli huikea muutos entiseen, jokapäiväiseen yhdessä oloon. Nyt se vähäinenkin jäi kokonaan. Juteltiin ja nähtiin viimeksi vapun aikoihin. Ei hyvä, en ole ylpeä itsestäni.
Saatiin molemmat koottua itsemme ja  tänään siis nähdään pitkästä aikaa :)

Ja muistakaa nauttia tästä lomasta, kun sitä vielä on jäljellä, aika kuluu aivan liian nopeesti...
Iida<3