Sä oot liian lihava.

 " Sä oot liian lihava noihin vaatteisiin, ei pahalla". 

Istuttiin ruokapöydässä äidin ja Eemelin kanssa. Haarukka kolahti lautaselle ja peruna alkoi maistui pahville. Äiti tuhahti Empulle paheksuvasti, mutta eihän se enää mitään pelastanut. Mä istuin siinä, jatkaen H&M kuvaston selaamista ja nieleskelin sitä perunaa seuraavat viisi minuuttia. Mun teki mieli itkeä, sillä kaikesta yrittämisestä huolimatta tiesin Empun olevan oikeassa. Äiti oli ostanut mulle jätskiä, se jäi pakkaseen. Ja siellä se varmaan lepää, kunnes joku muu sen syö.

Mulla oli eilen yks onnellisimmista päivistä ikinä. Eilen illalla tunsin itteni niin kevyeksi, niin kauniiksi. Mun sydän tuntu painottomalta, niin hyvä olo mulla oli. Mä toivon yhä sormet ristissä parasta, mitään ei oo saatu, mutta ei vielä menetettykkään.

Mä tiedän, että Emppu ei aina ajattele mitä se sanoo. Mutta se sattu silti, tuntu niin saatanan pahalta kuulla se, just kun mun oma ajatus oli kääntymässä parempaan. Se tuntuu pahemmalta, koska oon edelleen jollain tapaa niin yksin. Tasapainottelen jatkuvasti nuoran päällä, voin tippua millon tahansa.
On my Own

Iida<3