Valoisin vuodenaika lähestyy yhä kiivaammin. Ihmiset alkavat piristyä. Talven masennus heitetään järveen ja annetaan kevätjäiden kuljettaa se mukanaan pois. Jonnekkin pimeään, missä se odottaa ensi talvea.
Mä oon aina rakastanut kevättä ja kesää. Aurinkoa, lämpöä ja hymyileviä ihmisiä. Nyt mä en kuitenkaan ole jaksanut kurkistaa peittoni alta valoon. Pahoittelen tätä blogihiljaisuutta. Little Love ei saanut mua motivoitumaan kirjoittamaan. Mitäpä mä olisinkaan kertonut, sairaana kun oon makoillut. Pitäisi varmaan vaihtaa blogin nimeä, sisältö ei taida täyttää nykyisen kriteerejä.
Mitä lähemmäs kevät tulee sen pimeämmäksi mun mieli muuttuu. Mun tavoitteet on vielä kaukana ja kohta on se aika, kun kuljetaan vähissä vaatteissa hikoillen. Mun paineet kasvaa. Tekis mieli rikkoa jokainen peili ja vaaka, jotta voisin olla onnellinen ja vapaa kuten muut. Voisin nauttia kesästä.
Mun Tays-reissu on edessä perjantaina. Mua pelottaa. Ne yrittää auttaa mua.
Mä oon pahoillani, että näin kävi taas. Pyydän anteeksi, että mun mieli on musta, vailla aurinkoa. Mä pyydän anteeksi heikkoutta. Mä rakastan teitä. Sua, joka tätä luet. Mä haluan halin.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti