Surullisen kuuluisat kuulumiset.

Taas tällainen yksi surullisen kuuluisa Iidan sunnuntai-ilta. Muhun sattuu joka lihakseen, väsyttää mutta ei kuitenkaan. Mä olin Emmillä auttamas sitä ruotsin kirjotelmassa. Sain siltä lahjan, jota olin pitkään jo toivonut. Rakastan sitä naista.
Nyt mä haen tukea ja ymmärrystä, sillä jokainen itku on askel taaksepäin. Tuntuu etten sittenkään edisty, palaan aina pohjalle. Mä menetän kaiken mulle rakkaan ja tärkeän, siltä musta tuntuu.

Mä sain inspiraation kirjottaakseni listan. Listasin kaikki mun huonoimmat puolet paperille. Itken verta.
Se joka ei sitä halua lukea, voi sulkea silmänsä. Mä huudan.