Kaikilla meistä on varmaan ollut joskus se tunne. Semmonen järjetön hellyyden kaipuu, suunnaton ikävä ja tuska siitä tosiasiasta, että onkin ihan yksin.
Mulle iskee sellane järjetön tunne aina iltasin. Ei oo ketään, kelle soittaa hyvää yötä. Mä en oo kellekkään se ensimmäinen ajatus aamulla tai viimeinen illalla. Ja juuri se mä haluaisin olla. Jonkun ihan oma ja ainoa, joku jota rakastetaan. Oon hiljaa hyväksyny sen ajatuksen, ettei vielä ehkä oo mun vuoro.
Mä oon tehny ns. Vääriä valintoja elämäni aikana, mutta tällasina herkkinä hetkinä kaipaan myös niitä. Mä haluun saada hyvän yön soiton ja olla se ainoa jonkun maailmassa. Tää on toive ja mä odotan ihmettä.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti