keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Maybe someday, I will smile too.

Pilvilinnoissa eläminen on hohdokkaampaa, kuin tosielämä. Pilvilinnassa sulla on aina hyvä olla, eikä oo turhaa stressiä tai murheita. Pilvilinnassa sä voit saada kaiken mitä sä haluat, kovin vähällä vaivalla. Pilvilinnassa kukaan ei itke, ja sääkin hymyilet kilpaa auringon kanssa.
Sitten sä tiput. Tiput alas ja alas, kokoajan alemmas. Kun humalatilassa. Laskuhumala yllättää odottamatta ja sitten mikään ei oo enää niin ruusuista kun oli aiemmin.

Mä itse oon ollut ihan loputon haaveilija ja uneksija, pikkutytöstä alkaen. Oon mielummin pitänyt yllä mielikuvitusmaailmaa kun kohdannut todellisen maailman. Todellisuus on karu, kova, kylmä ja saa sut itkemään. Miksi valita se, kun voit elää jossain paljon paremmas paikassa? Mun pilvilinnat on rakkautta, ystävyyttä ja kauneutta varten. Mun pilvilinnassa mulla on täydellinen kroppa, eikä ongelmia. Mutta sadutkin loppuu joskus. Mä herään ja mua itkettää.
Todellisuuskin voi toki olla iloista. On päiviä, jollon nautit elämästäs ja mietit, ettei mikään vois olla tän paremmin. On mullakin niitä päiviä. Mutta... harvemmin.

Määkin olin joskus semmonen, että mä hymyilin. Kokoajan hymyilin, nauroin ja levitin hyvää tuulta ympärille. Mutta en mä enää osaa. Mä kadotin sen osan ittestäni. Oon alkanut taas löytää sirpaleita, palasia siitä tytöstä. Muttei sitä ikinä saa takaisin, ei täysin kokonaan. Etsinnät jatkuu.
Mutta mä en enää turvaudu pilvilinnoihin, mä en aijo paeta todellista maailmaa. Todellisuus tuntuu vähän turhan kovalta pehmeiden unelmien rinnalla. Joten kohdataan elämä sellasena kun se pitää. Kaikella on tarkoituksensa. Ehkä määkin vielä joskus hymyilen sillätavalla kun ennen.

Iida<3

2 kommenttia:

  1. Huomaa kyllä että oot horoskoopiltasi Kalat, oon itsekin ja samaistun. Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitostakiitosta (: Ja kaippa se aika hyvin tulee ilmi :---D

      Poista